Elämäs on vaikee kulkee eteen päin ku on kädet taskus ja pää katsoo maata...
Elämä menee ohitse noin vaan, kurjaa on se ihmiselle jonka tarkoitus oli tätä maailmaa muuttaa...
Ihmisen entisen kaikki muistaa vaan nyt ei huomee häntä kukaan laisinkaan...
He voisivat hänet pelastaa, kutsumalla luokseen...
Vanhoi juttui muistelee.. Hän usein miettii miten hauskaa silloin ennen oli.. Ilman heitä mielen valtasi kaamea masennus, vaan koittaa hän jatkaa hänen onnetonta matkaa.. Muistot mieleen uudestaan palaa.. Ja edelleen katseet maata laahaa, ei vaihdu elämässä mikään, Onnetonta matkaa jatkaa..