IRC-Galleria

Se tyttö kulkee keskuudessamme, sitä vaan ei kukaan huomaa.
Hän ei haluaisi kotiinsa mennä, ei myöskään kouluun tulla.
Tyttö haluaisi paikkaan jossa ei olisi mitään murheita, paikkaan jossa hänet huomattaisiin.

Kotona yksin huoneessa istuu, kuulee samat huudot joka päivä vanhempien suusta.
Tyttö kuuntelee rauhallista musiikkia, jottei tarvi huutoa kuulla.
Ennen hän itki kun kuuli ne huudot samat, nykyään ei itkua vain tule...

Tyttö istuu pimeässä miettien taas tulevaa helvetin huomista.
Huominen ei tuo koskaan mitään hyvää mukanaan.
Samat askeleet ilman kenenkään huomiota.
Niin hän luuli kulkevansa läpi oman elämän ettei kukaan edes katsoisi häntä.

Kouluun tuli uusi oppilas, poika joka ensimmäisenä katsoi tyttöä.
Tytön elämään tuli ripaus valoa, ripaus onnea.
Ei kauan mennyt kun hän pojan kanssa kulki, päivät hänen kanssaan oli.
Tyttö ymmärsi ettei maailma ollut niin paha kuin oli luullut.

Aikaa meni, Poika ja Tyttö rakastuivat.
Tyttö yritti kertoa vanhemmilleen lähtevän pojan matkaan ja hänen kanssaan elämäänsä jatkaa.
Vaan eivät he kuunnelleet, eivät edes halunneet.
Tyttö kirjoitti lapun heille,
kertoi että oli löytänyt jotain elämältään ja aikoi sen mukana myös mennä.
Tyttö lähti, ei hän enää itkenyt, Ei tarvinnut..

Elämä oli opettanut ja tehnyt tytöstä vahvan.
Hän oli miehensä kanssa<3 Onnellisesti <3

---> Varmaa Pyörtyisin Heti HÄNEN Selän Käännyttyä ;)
---> Hyppisin Ilosta (tietty niin ettei kukaan nää) ;P
---> Olisin Luultavasti Koko Seuraavan Kuukauden Hymy Huulilla ;) *Onnellinen*



Kerro Mitä Itse Tekisit?

Sano VÄLITÄN, jos oikeasti välität minusta, mutta jos et välitä, älä sano mitään. Sitten kopioi tämä omaan päiväkirjaasi ja katso kuinka moni välittää sinusta.

missä se rakkaus joka on niin täydellistä
jota näkee tänään vaa pelkästään niis hyvis näytelmissä....
missä on usko, joka saa mut vannoo
et huomenna mä hymyilen, kautta kiven ja kannon.....

Istuttiin siinä kuin vanha pariskunta, tai sitä me oltiinkin..
Yhdessä, kuin ei tässä maailmassa muita oisi ollutkaan..
Me olimme vain kahden ei muita, ei ketään...
Kuin oisimme uudestaan opittu toisemme tuntemaan...

Ei ollut kuin me kaksi tässä maailmassa...
Sen haluaisin tuntea uudestaan vielä joskus..
Ehkä tulenkin..
Sen aika näyttää...

Sinun silmäsi...
Niin siniset..
Hehkuu viattomuutta...
Onko se viattomuutta vai pelkkää peliä..??

Niin viaton nuori tyttö istuu...
Noilla silmillään saisi kenet vain apua antamaan.
Taivaan siniset silmät, niitä vaan ei voi unohtaa..!

Sen tytön silmät vaan mielessä pyörii..
En saa sitä surullista katsetta pois mielestäni...
Sen katse oli niin jäätävän kylmän tunteeton ja samalla niin kaunis...

En tule koskaan unohtamaan tuota katsetta, en niitä silmiäkään...
Se oli jotain todellisen kaunista...
Kuin hän olisi katsonut sisimpääni, nähnyt lävitseni..
Se katse kosketti sieluakin...

Se ihminen katsoi takas.

Käänsi pään, katsoi syvälle silmiini..
Hänen silmät, hänen kasvot, noita en unohda.
Kun joka päivä tuon katseen näkee, sitä enemmän sitä on mahdoton unohtaa..
Niin kauniit silmät, niin hienot...
Sen katseen, ne silmät nään aina kun suljen omat silmäni.

En ole unohtanu niitä kasvoja, niitä silmiä enkä sitä katsettakaan..
Silmäni seuraavat jokaista askeltasi jota otat, jokaista liikettäsi mitä teet..
Niitä kaikkia asioita, joista oppisin sinut tuntemaan paremmin..

Aina kun sinut nään, en vaan saa katsettani irti sinusta, en vaan voi sille mitään.
On pakko katsoa, pakko yrittää saada sinusta jotain uutta irti...
Haluan tuntea sinut paremmin..

Ne sadepisarat rikkoi arjen. Ihmiset juoksi suojaan harmitonta sadetta.
Ne pisarat keskeytti ihmisten katseet läpi ikkunoiden.
Pisarat valuivat puhtaana ikkunoissa, tullen likaisiksi.
Niiden ihmisten katseet, viattomat katseet läpi sen pahan mitä oli vuosien varrella tehneet.
Mikään teko ei merkannut ihmisille enään mitään, he oli kuin itsestään synneistä puhdistunut.
He eivät muistaneet tekojaan enään.
Millainen ihminen sellainen on?
Ne pahat asiat kannetaan hartioilla monien vuosien ajan.
Eikä ne edes itse huomaa sitä taakkaa mitä he kantaa.
He asuvat, Elävät sitä virheellistä elämää jonka on itselleen laatinut.
Kohtelevat omia ystäviään huonosti ja kuvittelevat ettei heidän ystävät heitä jätä.
Ei aikaakaan kun nämä sateen koskettamat ihmiset kulkevat tuolla ulkona pimeässä aivan yksin,
eikä kukaan huoli heitä seuraansa...
Se olkoon kosto suloisin heille!!
Se yksikin sadepisara riittää....

Kun itket, kukaan ei näe kyyneleitäsi.
Kun murehdit, kukaan ei näe tuskaasi.
Kun olet onnellinen, kukaan ei näe hymyäsi.
Mutta pieraseppa kerran...