Suomen kielen vanhojen modusten rinnalle on puhekielessä vakiintunut
aggressiivi. Se taipuu persoonissa ja luvuissa ja kaikissa tempuksissa.
Aggressiivin tunnus on toistaiseksi hyvin vaikeasti mihinkään sanaluokkaan
määriteltävissä oleva VITTU. Vittu ei koskaan esiinny yksin, se edustaa siis
eräänlaista pohjarakennetta tai osamorfeemia. Vittuun agglutinoidaan aina
jokin persoona- tai relatiivipronomini. Jälkimmäiset esiintyvät
poikkeuksetta paikallissijoissa.
PREESENSTAIVUTUS
1.sg vittumä jaksa mitään myyydä.
2.sg vittusä rupee mulle iniseen.
3.sg vittuse tullu ees paikalle, turhaan venasin.
1.pl vittume mitään pikkulapsia syödä, paskapuhetta.
2.pl vittute mihinkään raflaan tule, kunhan jauhatte.
3.pl vittune mistään mitään tiedä.
Persoonattomia:
Vittusiellä mitään ilmaista viinaa ollu.
Vittutäällä mikään kesä ole.
Vittutäällä jaksa pitempään notkua.
Muissa tempuksissa aggressiivi taipuu saman kaavan mukaan:
Imperfekti: Vittumä jaksanu sitä kissaa pelastaa.
Perfekti: Vittumä oo jaksanu kahteen viikkoon tiskata.
Pluskvamperfekti: Vittumä ollu jaksanu ees syödä päiväkausiin ennenku
jouduin tiputukseen.
Vittu + pronomini -kombinaatio muodostaa siis aggressiiville tunnusomaisen
modusrakenteen. Aggressiivirakenteen rektio on sellainen, että se vaatii
peräänsä joko kieltomuodon pääverbin tai vaihtoehtoisesti
paikallissijamuotoisen (harvemmin partitiivimuotoisen) kielteisen
liitepartikkelin sisältävän pronominirakenteen. Funktioltaan
aggressiivirakenne on siis kieltoapuverbiä (en, et, ei) vastaava.
HUOM!
Lause "Vittuse tippu tohon avantoon" ei ole aggressiivi, koska lauseen
imperfektimuotoinen predikaatti on indikatiivissa! Kyseessä on siis
tavallinen kirosanalla höystetty indikatiivilause, jonka nimeäminen
aggressiiviksi osoittaa sangen pitkälle kehittynyttä lingvistisen silmän
verkkokalvon rappeumaa.
AGGRESSIIVI MODUKSENA
Koska aggressiivi on modus, se ei voi esiintyä samassa lauseessa eri
modukseksi laskettavan predikaattimuodon kanssa. Aggressiivi, vanhan
kansan suussa ponsitapa, ilmaisee aktiivista närkästystä, kyllästymistä,
turhautumista, hermostumista ja suoranaista suuttumusta. Tarkemman
taustatunteen voi vastaanottaja päätellä kontekstista. Aggressiivin
yhteydessä käytetään eräissä piireissä tehokeinona elekieltä, jonka luonne voi
vaihdella sormimerkeistä aina täyskontaktimanööveriin. Tämänhetkisen
tietämyksen mukaan aggressiivia ilmaistaan samalla tavalla suurimmassa
osassa maailman viittomakieliä.