IRC-Galleria

Niin, kyllähän sinä
sen tedät

miten kaikesta huolimatta
etäisyytesi tekee
aukkoa sieluuni

joka hetki.

Mutta minussa ei ole voimaa
enkä tiedä halustakaan

kiertää tätä oravanpyörää
enää uudelleen
satuttaen itseni
aina uudelleen

niihin samoihin haavoihin
jotka eivät ole arpia nähneetkään.

Enkä minä työnnä
sinua pois

e'hen, eihän minusta
olisi siihen, tiedät senkin.

Minä vaan kasaan itseäni
kokoan sieluni pientäkin
pienempiä murusia

ihan hiljaa.

Niitä viimeisiä
toivon ja uskon rippeitä.

Jotta jaksaisin
yksin.

Samalla tiedostaen,
etten kuitenkaan
koskaan

voi unohtaa
tai edes menettää

koska rakkaus

rakkaus
on kuitekin kaikkein
suurin

ja osa minua
on ikuisesti sinun.