Juu. Kyllä se tuntuu, onko se joku mun harrastus valehella ittelleni, no kukakohan on sen mulle opettannu? Enkä mää kaikisa asioisa valehtele. Ainahan sitä voi teeskennellä että kaikki on hyvin. Asiat ei kyllä oo huonostikkaa. Mulla ei oo aihetta valittaa. En siis valita. Mää valitan kunnolla sitte ku sille tosiaan on aihetta. Toivotaan ettei sille tuu aihetta. En taho olla itsekäs, jos olisin puhuisin kai tästä jollekki. Ketä muka kiinnostaa. Mäku luulin että sää tajuat mua. Et sää mua tajua. Ei kukaa tajua. Miks tajuais. Ei kannata. Tälle ei oo aihetta. Miks mää sitte kirjotan. Kai se auttaa. Tälle ei oo aihetta. Kuka ees jaksais lukea tän. Tästä ei saa mitää selvaa. Mää rakastan sua. Mut sua mää vihaan. Sua mää vihaan. Ja sua pelkään. Sulle oon kiitollinen. Ja sua mulla on ikävä. Tajuaisitte nyt. Oispa kaikki täydellistä. Se ois helpompaa. Paljo helpompaa. Mikä sulla on mua vastaan. Miks sää et kuuntele mua. Entä miks sää et anna mun olla. Ja miks sää et oo mun luona kun mä sua tarvisin. Miks sää kiristät mua. Miks sää sanot mulle noin. Miks tää vaa jatkuu. Kiitos että oot antanu mulle elämäni iloisimmat hetket. Anteeks etten voi antaa sulle sitä mitä sä haluat. Miks mää en vaa lopeta tätä kaikkee.