IRC-Galleria

(Sisältää tositapahtumiin viittaavaa materiaalia)

Katsahdin taasen taakseni samalla kohdalla, nähden juuri sen saman maiseman kuin aina ennenkin;
Pieni nurkan alla oleva porras, ilman häntä, ilman minua hänen sylissään.
"Aattelitko tulla tämänpäivän aikana?!" Iian ääni havahdutti minut taas todellistuuteen.
Olimme eronneet jo kauan sitten, se oli nyt ohi, hän ei enää välitä minusta, joten voin hyvin unohtaa.
Silti jokin pisti sisälläni, kaipuu entiseen, kaipuu takaisin hänen peittojensa suojaan, turvaan hänen lämpimään kainaloonsa.
Kävelin hiljaa Iian perässä, hän ei koskaan ollut ymmärtänyt mitä minä tunnen, hän ei koskaan vaivautunut miettimään miltä minusta tuntui...

Seuraavana päivänä olin kävelemässä kouluun, en ajatellut, en jaksanut. Olin koko edellisen yön valvonut ja itkenyt jälleen hänen peräänsä. Ihminen muuttuu rakastuessaan ihan idiootiksi, sitä ei tajua jos ei koskaan ole kunnolla rakastunut kehenkään. Sitä tekisi mitä tahansa saadakseen olla rakkaimpansa lähellä, ihan mitä tahansa!
On tietenkin totta että meillä on ikäeroa, mutta eihän kolme vuotta ole edes paha! Isänikin on paljon vanhempi kuin äiti!

Nousin vaivalloisesti ylös koulun jyrkkää mäke- Ei! Ei saatana, ajattelin, siinä hän nyt seisoi mäessä tupakka suussaan!
Hän asui ihan toisessa suunnassa! Mitä hän minun koulureitilläni!? Kaikki hänen kaverinsakin asuvat ihan toisaalla!
En voinut peittää punastumistani, onneksi hän ei ollut vielä huomannut minua... Voisihan punaisen naamani pistää pakkasen piikkiin, kävellessä kasvot punoittavat, se oli tosiasia.

Nyt oli rauhallisesti käveltävä ohi, ja olla ihan normaalisti, punoin nopeasti suunnitelmaa mielessäni.
Niin kävelin katsoin maahan, lähestyin häntä, olin hänen kohdallaan, olin juuri pääsemässä ohi, kun hän tarttui käsivarteeni hän vetäisi minut lähellensä.

Se sama tuoksu, sama huuma valtasi minut, vaikka se oli sekoittunut sätkän pistävään löyhkään, tunnistin sen, tätä olin kaivannut niin kauan...

(jatkuu...)

---

(c) M-kun
Mitään ei kopsita, joten näpit irti.
Tähän tämä ei muuten lopukkaan! Alussa ollaan vasta!
Kunhan päästään seuraavaan osaan,
saadaan hieman vauhtia tapahtumiin,
odottakaas vain!