IRC-Galleria

Mä astuin taas lähemmäs sitä, se alko niin, luulit sinäkin että me riidat aina sovittiin.
Kukaan ei käsittäny miltä musta tuntu, kukaan ei tajunnut että vaikka yritin en jaksanut,
vaikka halusin en pystynyt, musta ei vaan ollu siihen.
Sä halusit hyvää elämää, mä en osannu elää niin.
Sä halusit elää mun kanssa, mutta mää en osannu elää sun kanssas, ei se näin voi jatkua.

Et käsittänyt että haavat pysyvät sisälläni, ne eivät saa kanssasi tarpeeksi aikaa parantua, pian ne taas aukeavat.
Siipeni ovat kärsineet ja tummat, tahtoisin pitää sinua niiden suojissa, minusta ei vain ole siihen.
Jos jään, siipeni kuihtuvat enkä pääse enää koskaan lähtemään.

Mä astuin taas lähemmäs sitä, se alko niin, luulit sinäkin että me riidat aina sovittiin.
Kukaan ei käsittäny miltä musta tuntu, kukaan ei tajunnut että vaikka yritin en jaksanut,
vaikka halusin en pystynyt, musta ei vaan ollu siihen.
Sä halusit hyvää elämää, mä en osannu elää niin.
Sä halusit elää mun kanssa, mutta mää en osannu elää sun kanssas, ei se näin voi jatkua.

Astuin jälleen askeleen, et tajunnu ajoissa että olen heikko, mua ei oo luotu tänne, olen pelkkä varjo, varjo kahlittuna elämään.
Nyt on aika levittä siipeni ja avata kahleet, avaan elämän kahleet ja lennän kuolemaan.
Saan viimein levätä, saan nukkua, saan uinua ikuisesti.

Mä astuin taas lähemmäs sitä, se alko niin, luulit sinäkin että me riidat aina sovittiin.
Kukaan ei käsittäny miltä musta tuntu, kukaan ei tajunnut että vaikka yritin en jaksanut,
vaikka halusin en pystynyt, musta ei vaan ollu siihen.
Sä halusit hyvää elämää, mä en osannu elää niin.
Sä halusit elää mun kanssa, mutta mää en osannu elää sun kanssas, ei se näin voi jatkua.

Antakaa mun levätä rauhassa, se on ohi, muttei ole vielä edes alkanut.

---

(c) M-kun
Ei kopsita.