IRC-Galleria

>Tämä on erään naisen kertomus jääkiekon ihmeellisestä maailmasta.
>
>Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa.
>Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin
>laajasti.
>
>Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti
>perään toisessa Tampereella 90-luvun alussa. Lisäksi olen nähnyt
>Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota.
>
>Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään
>istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja
>pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja.
>Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen
>vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa
>olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen
>liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut
>kengät. Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.
>
>Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi. Hän on se
>huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies,
>joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan
>kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi. Penkeille jääneet eivät haluaisi
>päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta
>tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.
>
>Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta
>siitä joutuu tappelemaan. Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä
>näkövammainen, mustavalko-paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään
>Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata
>myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin
>vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä
>takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.
>
>Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He
>seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden
>eli maalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi. Aitauksessa
>vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla
>kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.
>
>Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi
>tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em.
>mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla
>maalivahtiin, vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava
salamannopeasti.
>Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu,
>hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti 'paitsio'. Mikäli katsoja
>kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa
>kovalla äänellä. Esimerkiksi 'Öööh-haa-möää-haa' on suositeltava huuto.
>
>Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia
>vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi
>päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja.
>Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja
>reippailla 'homoo-o-o'-huudoilla.
>
>Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun
>ymmärtää pelin juonen.