IRC-Galleria

Niin monen monta tietä vois täällä taivaltaa,
niin monen monta ihmistä ois hauska haastattaa,
niin monta seikkaa täällä kun tarttis ymmärtää,
miks suuri on niin suurta ja pieni pienempää.
On sinua ja minua
on vahvaa niin ja heikkoa
on monenlaista peikkoa
yks varsinkin.
Tää pieni tyttö kai
kun liian suuren maailman nyt sai.
Siis nurmikolle kellahdan nyt päivää viettämään,
kun aurinkokin kuumottaa kultasäteillään,
ja viisaammat saa pohtia suurta maailmaa,
kun hellepäivän lämpö jo pääni uuvuttaa.
Kun tuoksuu maa ja vihertää ja hupsutellen tyttö tää
voi olla miten miellyttää siis olla vaan.
Yks pieni tyttö pelkästään ja vain se minkä nään on maailmaa.

__________________________________________________

Mä vaeltelen metsissä varhain keväisin,
kun luonto näyttää silloin kauniimmalta.
On taivaan sini kuulas ja puhdas pilvikin,
maa henkäilee ja herää lumen alta.
Mä kuljen minne haluan ja itse päätän sen.
Mä soitan yöt ja päivät kun muuta tahdo en.
En omistaa voi mitään, enkä mitään menettää.
Täytyy olla vapaa kun etsii omaa sävelmää.
Mä kevätpuron juoksulle kauniin laulun teen
ja kuu saa kuulla hiljaisuuden kieltä.
Mä linnut kiedon harppuni herkkään säveleen
ja soinnuin hellin yksinäistä mieltä.
Vaan illan varjo tummenee ja hetki katoaa
ja kauneimmasta laulusta kiinni en mä saa.
Se kevään alakuloisuutta mielessäni soi.
Ja se mietteet vapaan kulkijan kertoa vain voi.