IRC-Galleria

Minkä laittaisin seuraavaks nickiks

Mikä olis mun seuraava nickki? Kommatkaa!!

oon tähä pikku hiljaa alkanu jo tottumaa / aina hoputat ja annat onnenpotkuja
totuin hymyys ekan kerran ku mä näin sen / ja lakkaamasta katsomasta sitä koskaa tääl en

ainaki toivon nii tuu antaa hali / haluun halata sua enkä päästää irti oot mun unelmani
unessaki esiin tuut ain parantamaa painajaisen / ootsä enkeli ? no jos oot haluun samanlaisen

ku katon silmiis nään samal koko sydämmen / ku oot vieres kaikki tuntuu vaa nii hyvälle
uppoo syvälle nää tunteet jaan ne kylälle / paperille rakkaut rustaan avaudun myös kynälle

mul lähtis pala sydämmest tai no koko sydän / jos sä oisit poissa joten kulta pyydän
älä lähe pois älä jätä tätä poikasta / mä oon vaa tiahu ja tarvin sua mua hoivaamaa

Kertsi

kulta jos sä lähtisit / sitä palasta
ei koskaan takas saa
sitä palasta mä ikuisesti etsisin
sen kaaval mä kirjotin tän tekstinkin

kulta tuu mun luokseni /
unohdan huoleni / teen mitä vaa sun vuoksesi
sut aamust iltaan kainalooni huolisin /
nuoli yllätti sun puolest vaikka kuolisin

ku sä oot täällä koko elämä hymyilee / puskee valo aina läpi kaiken pimeyden
ku sä oot täällä en tunne enää pahuutta / ku keskityn vaa siihen kuinka paljon luokses haluan

oot aina mun mieles, ooy aina mun vieres / ku joku menee pielee onneks aina seisot tien ees
tiedät mut parhaiten vietät mun kans hetket / älä rakas pakene tai yksin tääl harhailen

ku oot mun ni voin lepää öisin rauhas / esitänkö kovaa ? ehk mut sydämmest oon hauras
mä lupaan sulle ikin ollu tällast tunnetta / en oo ikin kirjottanu mitää ehk näin tunteella

ku oot seuras kaikki suru huolet haihtuvat / angsti vaihtuu ja tää on vaa sun taikuutta
ajasta viis siit, ja hällä väliä / halusin vaa sanoo, et rakastan ja välitän

Kertsi

Bridge

olet aarre olet pala minkä palapeliin tarvitsin / aarre minkä kautta koko maailmaa mulle avarsin
kulta mitä kullankaivajanakin ain etsisin / löytö minkä löytämällä kirjotin tän tekstinkin

Pikku-Kalle katseli telkkaristaan Euroopan Cupin loppuottelua, kun äiti tuli komentelemaan:
-Ja nyt heti sänkyyn siitä ja luet iltarukouksesi.
Kalle tuijotti television kuvaruutua kuin hypnoosissa ja huokaisi:
-Kuinkahan kyttyrää Jumala tykkää, kun sitä häiritään kesken näin jännän matsin?

***

-Kuinka tästä pääsee nopeimmin sairaalaan, vanha kiltti täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
-Hypätkää ulos tuossa seuraavan mutkan kohdalla, neuvoi Kalle.
-Siinäkö se sairaala on?
-Ei, mutta kyllä joku varmaan tulee ja korjaa teidät siitä perille.

***

-Meidän äiti muistuttaa puoliksi koiraa ja puoliksi arkeologia, Kalle paljasti Villelle.
-Miten niin?
-No jos se ei hauku niin sitten se kaivelee menneitä.

***

-Liisa, miksi aina vastaat minun kysymykseeni kysymyksellä, Kalle marmatti.
-Ihanko totta? Teenkö minä tosiaan niin?

***

-Isä, Pikku-Kalle kiljui ruuhka bussissa. -Mulla on kamala pissa hätä.
-Älä poika yritä kusettaa mua, isä vastasi rauhallisesti.

***

Kallen isoveli perusti asianajotoimiston. Kun ensimmäinen asiakas saapui, Kallen veli ilmoitti, että kysymyksiin vastaamiset maksavat sitten tuhat markkaa kappaleelta.
-Eiköhän tuo ole vähän liian kallista, asiakas ihmetteli.
-Onhan se. Mikä olikaan seuraava kysymyksenne?

***

Kuinka usein bussi pysähtyy tällä pysäkillä? vanha täti kysyi Pikku-Kallelta linja-autossa.
-Vain kerran. Sitten se jatkaa matkaa.

***

-Kiitos kiltti täti, että toit minulle tällaisen lelun, Pikku-Kalle sanoi kohteliaasti.
-No lapsi kulta, eihän siinä ole mitään kiittämistä.
-Samaa mieltä minäkin olen, mutta äiti käski kiittää.

***

Pikku-Kalle oli saanut joululahjaksi rummut. Hän oli niistä tietysti hyvin ylpeä ja kerskui kavereilleen.
-Uskotteko muuten, että nämä ihmerummut pystyvät kertomaan kellonajankin?
-No ei varmaan uskota, kaverit totesivat.
Kallen ei auttanut muu kuin istahtaa rumpujen taakse, ja pian alkoi jumalaton meteli. Samassa yläkerrasta koputettiin täysillä kattoon, ja römeä miesääni kiljaisi:
-Hiljaa! Kello on puoli yksi yöllä!

***

Pikku-Kalle oli päässyt vanhempiensa kanssa ravintolaan syömään. Annokset olivat niin mahtavia, että jokaiselle jäi jotakin lautaselle. Äiti, joka oli kovin nuuka, ilmoitti tarjoilialle:
-Voisitteko tuoda minulle muovipussin, niin voisimme viedä ruuantähteet koirallemme?
-Jippii, Kalle hihkaisi. -Mä saan koiran!