Olit jotain niin suurta ja tärkeää. Paljon jäin kaipaamaan enkä
ikinä unohda tätä liian lyhyttä aikaa minkä yhdessä kerittiin kulkemaan <3
Ikävä... Eikä se tule hellittämään.
Tässä sydämmessä oli paikka vain sinulle eikä sinunlaista
tule toista tästä maailmasta löytymään <3
Niin paljon koettiin, mutta liian paljon jäi kokematta..
Rakastaen ja ikävöiden <3
Miksi näin.............!!!!!!!!!!!!!!!!!!?????????
Ziestan My Litl Felicia
"Bella"
6.9.2008-5.10.2009
"En ole ikiunessa, en ole poissa, Olen tuhat tuulta puistikoissa, Olen valonvälke aallokossa. Olen timantti hankien loistossa. En ole jättänyt teitä, en ole vaiti, Olen lintujen laulu taivaalla, Olen kuiskaus viljapellolla, Olen henkäys rakkaani poskella. On elämä meri ja suuret sen aavat, toisistaan tukea ystävät saavat... En ole ikiunessa, en ole poissa, Kuljen mukanasi karikoissa."
"Olit ihana,
olit rakas,
liian lyhyeen elämäsi päättyi,
jäimme sinua katsomaan itkien,
tuo ei olisi saanut olla kohtalosi.
Mutta aina ei elämästä voi kaikkea päättää,
toivottavasti siellä on hyvä olla
missä ikinä oletkin.
Sinua ikävoi kaikki,
ymmärräthän sen?
Ja vieläkin nukahdan sinua miettien,
kanssa silmien itkuisten."
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
"Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Ois susta samanlainen tullut
Mitään en ois muuttanut
Ohikulkijat luulee
Minun seinille puhuvan
Tyhjyyteen he sanovan mun kuulee
Sua aina rakastan
Tahdon susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää
En tahdo irtikään päästää
Taas ilmestyt vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin
Olet jokaikinen yön ääni
Kukkamerestä poimin sut
Hyvä ajatus sisällä mun pääni
Kun elämä on suuttunut
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan
Jos sua ei ois ollut
Niin olisin keksinyt sut
Vuoteeseeni kuvitellut
Sulle kadulla puhunut
Hiljaisuutena öissä
Ääriviivoissa pihakoivun
Ilman sua oon kuin vöissä
Ilman sua lakastun
Saanhan susta kiinni pitää
Vaikken sua oikeesti enää nää
En tahdo irtikään päästää
Siis ilmesty vierellein
On pakko itseään säästää
Sen velkaa sulle jäin
Ei sua minusta voi erottaa
Jäät osaksi mieleni maisemaa
Kiitos, kun olit totta hetken
Nyt mun täytyy tästä jatkaa
Vierelläni teet loppuretken
Vaikka se ois kuvitelmaa
Olet jokaikinen yön ääni
Osa lempeää valon kajoa
Kesäsateena saavut elämääni
En kuivuuteen hajoa
Oot valona mun tiellä
Silloin kun on vaikeaa
Hullummaksi oisin tullut vielä
Jos sua ei ois ollutkaan"