Nukkuu taivaanranta.
Vain valveilla on poika,
kädessään hopeapanta,
jota tyttö hänen ei koita.
Tiedäthän tunteen,
seistä ikkunalla,
alas luot katseen,
rakkaasi siellä alla.
En välitä muista,
katseesi kun lepää silmilläin,
aikamme on ikuista,
kätesi kädelläin.
Niin syntyi osa tarua,
järvenrannat, pusikot, puistot.
Ja oi sitä suunnatonta halua,
aika kultaa nuo muistot.
~ Miksi ei? ~