On kyl niin vitun boring. Saatanan lenkki, ku meni pieleen. Innolla ootin, et jee pääsee kävelylle taas eilisen jälkee, mut eihh! Taas tuntuu siltä, et olen aina vaan kotona neljän seinän sisällä. Kaikki mun vanhat kaveritkin on varmaa mut unohtanu, ku juurikaan kukaan koskaan ei käy täällä enää. Niitten kans tulee oltua oikeastaan vaan sillon, jos lähtee ryyppäämään. Ei oo kivaa.
Mut niin se vaan usein pakkaa menemään, et ku kaveriporukasta joku saa vauvan, ni se sit jotenki jää vähän porukan mustaks lampaaks. Ei sitä enää muisteta niinkuin ennen. Aina saa ite olla pyytämässä jotain kahville, eikä siltikään välttämättä tulla. Olis kiva, ku tulis puhelu, et "laita kahvi tippumaan, tuun pian." Mut ei. Mammakavereita täällä kyllä käy ja se on ihanaa, mut olis se joskus kiva rupatella ja nauraa vanhojenki kamujen kans. Kohta me vieraannutaan niin, et meillä on jo eri jutut ja niin eri maailmat. YHYY!
Anteeks mun avautuminen, mut pakkaa välillä vituttamaan! <jännä> Mulla on siis huono päivä. Mut totta silti joka sana. Ja onhan se totta, etten mäkään pahemmin täältä mihkää lähe, mut se vaan on jotenki niin hankalaa lähtee sillai ns. päivän reissuun, ku on nuo pirpanan päiväunet ja ne on aika tarkasti samaan aikaan joka päivä. Ja kun sitä ajokorttia ei oo, ni ei sitä jaksa oikeen kävellen pitkälle lähtee. Ja siinä pyöränistuimessa ei oo vieläkään sitä vyötäröremmiä. <totinen> No, kai mä sit vaan mätänen täällä aina vaan Josefinan (ja Samin) kanssa ilman kavereita ja tuun ihan mökkihöperöksi. Byäääääh.
