NELJÄ OPETUSTA:
Ensimmäinen:
Varis istui puussa mitään tekemättä koko päivän.
Pieni jänis näki variksen ja kysyi siltä:
-Voisinko minäkin istuskella paikallani koko päivän tekemättä mitään?
Varis vastasi:
- Varmasti voit!
Joten niinpä jänis istui maassa koko päivän paikallaan tekemättä mitään.
Yhtäkkiä kettu hypähtää paikalle ja syö jäniksen.
Kertomuksen opetus:
Jos aiot istua koko päivän tekemättä mitään, sinun pitää istua hyvin
korkealla pallilla.\o/
Toinen:
Kalkkuna jutteli härän kanssa:
- Haluaisin lentää puun latvaan, mutta minä en jaksa lentää niin korkealle.
Härkä sanoi:
- Mikset popsi minun kikkareitani, ne ovat täynnä kuitua ja antavat sinulle
energiaa.
Kalkkuna alkoi heti niitä napsimaan. Se sai pian voimaa lentää alimmalle
oksalle. Pian muutaman päivän popsimisen jälkeen se oli valmis lentämään
puun latvaan.
Sieltä sen kuitenkin näki maajussi, joka heti ampui kalkkunan alas puusta.
Kertomuksen opetus:
Paskan jauhaminen voi saada sinut korkealle, muttei pidä sinua siellä kauaa. Voi voi.
Kolmas:
Pikku lintu lensi etelään talveksi. Oli jo kylmä ja linnun siivet
kangistuivat ja se putosi maahan pellolle.
Kun se makasi siellä, paikalle tuli lehmä joka pudotti läjän sontaa sen
päälle.
Lanta oli pehmoista ja lämmintä ja virvoitti pikkulinnun.
Lintu nautiskeli ihanasta lämmöstä onnellisena ja alkoi ilosta visertää.
Ohikulkeva kissa kuuli viserryksen ja lähti tutkimaan mistä ääni tulee.
Se löysi linnun, kaivoi sen esiin lannasta ja napsi suuhunsa!
Kertomuksen opetus:
A) Eivät kaikki ole vihollisiasi, jotka heittävät paskaa niskaasi.
B) Eivät kaikki, jotka kaivavat sinut ylös paskasta, ole ystäviäsi.
C) Silloin, kun on kaulaansa myöten paskassa, on parasta pitää turpa kiinni!\o/
Neljäs:
Oli ja eleli kerran eräällä peräseinäjokelaisella maatilalla kissa ja
hevonen, jotka olivat hyviä ystäviä.
Päivästä toiseen he leikkivät yhdessä, kunnes erään kerran hevonen tipahti
suonsilmäkkeeseen ja alkoi vajota.
Kauhuissaan hevonen huusi kissalle, jotta tämä menisi hakemaan tilan isännän
apuun.
Kissa lähti juoksemaan kohti päärakennusta, ja etsi isäntää joka puolelta,
mutta turhaan. Tämä kun oli lähtenyt traktorilla käymään kylällä.
Kissan valtasi paniikki, kunnes hän huomasi pihalla isännän uuden ja
kiiltävän 700-sarjan BMW:n.
Kissa haki avaimet, hyppäsi autoon ja hurautti tuhatta ja sataa hevosen luo.
Sidottuaan hinausköyden kiinni takapuskuriin, se heitti toisen pään
hevoselle, joka tarttui siihen lujasti.
Bemari käyntiin, ykköstä silmään ja pikkuhiljaa hevonen pääsi kuin pääsikin
ylös suosta.
Ja niin hevosesta ja kissasta tuli oikein sydänystävät!
Pari viikkoa sen jälkeen, hiiriä vaaniessaan kissa äkisti tipahti
mutakuoppaan, jäi kiinni ja alkoi vajota.
Kissa huusi apua täyttä kurkkua minkä ääntä sai.
Hevonen tuli kiitolaukkaa paikalle, asteli kuopan päälle ja kehotti kissaa
tarttumaan 'siihen' mikä roikkui jalkojen välissä.
Kissa teki työtä käskettyä ja hevonen nosti kissan ylös kuopasta.
Kertomuksen opetus:
Kun on varustus kuin hevosella, ei tarvitse bemaria poimiakseen misuja
kyytiin.
