Sen verran voin sanoa, että eräs ihminen, jota olen pitänyt hyvänä ja LOISTOtyyppinä, vajosi nyt niin alimpaan pohjasakkaan! Ei tuu ihan heti mieleen, kuka voisi olla alempana!!! Kiukuttaa!
Elämä on taynna paskiaisia, siitä ei vaan pääse luistamaan ja se on karu totuus.
Mut onneksi joillain on sentään itsekunnioitus kohillaan!
Mutta, nyt iloisempiin aiheisiin.
Josefina tulee huomenna 11kk.
Äitin ja iskän iso tyttö!!!
Kuukauden päivät enää, niin juhlitaan tyttäremme 1-vuotissynttäreitä.
Aika mennyt ihan hirmu nopeesti. Vuosi sitten olin viimeisilläni raskaana ja yöt meni huonosti nukkuessa ja närästäessä ja päivisin kolotti joka paikkaan.
Mutta! Se KAIKKI oli sen arvoista!! Kivut ja tuskat, kaikki huonot olot, migreenit, närästykset, yölliset vessassa ravaamiset ja selänkolotukset. Ihan kaikki! Tämän kaiken kestettyäni, minut palkittiin maailman ihanimmalla prinsessalla. Eikä ole enää kauaa, kun siitä on kulunut jo vuosi. Herranjestas sentään..?! <jännä>Josefina osaakin jo vaikka kuinka hirmuisesti kaikkea.
Ihana.
Ja sitten voisi palata taas vähän synkempään aiheeseen..
Helvetti! Sataa taas vettä, eikä me päästä Josefinan kanssa ulkoilemaan!!
Onneks oltiin edes eilen.
Ja lopuksi vielä vähän taas positiivista.
Olen tällä hetkellä pitkästä aikaa melkolailla tyytyväinen elämääni.
Mulla on maailman ihanin tytär.
Ihanat ystävät.
Ihmissuhde vaatii vielä edelleen kyllä pientä fiksausta, joten sillä saralla parannettavaa. <jännä>
Vielä kun töihin pääsen, niin kaikki melkein kunnossa. Tai niin, ei ne työnantajat mua ovelta tuu hakemaan... Tällä viikolla olis tarkotus mennä vähän kyselemään, et josko jonnekkin pääsis jotain tekemään. En enää kestä tätä rahattomuutta ja kitkuttelua! Mutten mä silti kyllä mihinkään kovin hyväpalkkaiseen työhön pääse, koulutusta kun ei satu olemaan. Mutta edes jotain!!!
Nyt vois mennä vähän päikyille.
Josefina meni kans.
Sitten, kun herätään, niin Josefina lähtee Sampan kanssa Tinun synttärikahveelle. Mä voisin sit sillä välin taas vaikka vähän siivota.
Mut nyt, moido!