Jos minusta yhdenkään
pahan sanan jälkeen
olisi kääntämään Sinulle selkääni
en minä olisi yhdenkään
hymysi arvoinen.
Ja vaikka myrsky kaataisi puun,
juuret on ja pysyy.
Lujana, vahvana.
Tiedäthän Sinä,
En minä taivu tuulen voimasta,
en pimeää pelkää.
Niin kauan kun kättesi jälki
asuu ihoni uurteissa,
niin kauan kun silmäsi polte
on maailmani valo.
Niin kauan kun Sinä olet siinä.
Niin kauan minulla on kaikki.