Hiljaa lasken seppeleen
Nukkuvan isäni arkun luo
En turhaan pelkää kuolemaa
Minutkin myöhemmin luoksesi tuo.
Sun hahmosi häilyy mun unissani
Sun kasvosi säilyy mun kuvissani
Mun veri on sun.
Ei lähtöäs todeksi uskoa vois,
Sait äkkiä kutsun luotamme pois.
Näin saapui suru ilmoittamatta,
Katkesi elämä odottamatta.
Vain muistot ja rakkaus jäljellä on,
Ja kaipuu niin pohjaton.
Kukaan ei voi tajuta kuinka tää
sattuu mua. Sä vaan lähdit,
ja nyt sua ei enää oo. Miks sä
jätit mut yksin tänne?! Mikset
ottanu mua mukaan? Voisin
koska vaan tulla sun luo, mut
sä sanoit aina "tapahtui mitä
vaan, pitää jatkaa." Mä jatkan
tätä matkaa, vaik täs ei oo
enää mitää järkee ja tää on
liian pimee tie. Sä pidät mua
kädestä pimeillä teillä. Kiitos
iskä et rakastit ja suojelit mua!
Mä rakastan sua aina enkä
koskaan unohda!