"Sade on viimein osannut luovuttaa
juuri kun siihen alkoi tottumaan
aika ei kiirehdi karkuun ikävää
se paloiksi pirstoo ja laskee
kuinka monta jäljelle jää...
kävelet ohitseni hitain askelin
aivan kuin tahtoisit kääntyä takaisin
kyynelet kätketty kauniiden muistojen taa
kun viimein ymmärtää
niitä takaisin koskaan ei saa...
Minä kaipaan
kosketustasi
kaipaan
sinun ääntäsi
kaipaan
enemmän kuin liikaa
(x2)
Joskus huomaa eksyneensä kauas niin
ettei koskaan löydä tietään takaisin
alkaa katumaan päivistä onnellisimpiakin
en katuisi sinua koskaan
minä sentään rakastin..."