IRC-Galleria

sekasin ku seinakello :D

I listen, I listen to my heart
as lonely to make only its butter
to tear, ice-cold to tear
the song of fragments quietly rings

if one forgets, I could only forget
I it would be then so easier here

you can say I hate you, but to say really I do not miss you, go away and at the same time one can love so much that it hits a heart..

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli,
ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta.
Vaikka emme edes puhuisi usein.
Se voi olla iha mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa.
Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä,
mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

"Sade on viimein osannut luovuttaa
juuri kun siihen alkoi tottumaan
aika ei kiirehdi karkuun ikävää
se paloiksi pirstoo ja laskee
kuinka monta jäljelle jää...

kävelet ohitseni hitain askelin
aivan kuin tahtoisit kääntyä takaisin
kyynelet kätketty kauniiden muistojen taa
kun viimein ymmärtää
niitä takaisin koskaan ei saa...

Minä kaipaan
kosketustasi
kaipaan
sinun ääntäsi
kaipaan
enemmän kuin liikaa
(x2)

Joskus huomaa eksyneensä kauas niin
ettei koskaan löydä tietään takaisin
alkaa katumaan päivistä onnellisimpiakin
en katuisi sinua koskaan
minä sentään rakastin..."

Paniikki iskee kohta. enää yks kokonainen päivä suomen sisäpuolella..
Ja ko mie tahtosin vaan takas Muonioon...

Tullut oon Muonioon, luontoa silmiin katsomaan ja kuuntelemaan se mitä kertookaan...

Huomenna voi laulaa tuota :D

ja ens torstaina voi alkaa harjotteleen jo Sakuraa Japanin kansallislaulua :D

Huoh..
Väsyttää aivan tolkuttomasti.. Kolme tuntia inventaariossa, otti kyl aika paljon voimia... *haukotus*

Did you ever hear what I told you
Did you ever read what I wrote you
Did you ever listen to what we played
Did you ever let in what the world said
Did we get this far just to feel your hate
Did we play to become only pawns in the game
How blind can you be, don't you see
You chose the long road but we'll be waiting

jos sä näkisit naamani nyt
niin on sankari ränsistynyt
et tuskin hennoisit ilkkua mua
vaan lohduttaa
jos sä näkisit naamani nyt
lienee ilme sen hölmistynyt
on vaikee selittää sähläilyään
eikä kannatakaan

joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois
yhden liikaa luotasi pois

istun pöydässä vaieten vain
muistan menneitä unelmiain
niin on hauraita haaveet
ja terästä todellisuus
tuoppi tyhjenee huomaamattain
jatkan ainaista taisteluain
täytyis tietää se lähteekö pois
vaiko tilata uus

joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois
yhden liikaa luotasi pois

joskus yksikin askel on liikaa
ja kun pystyyn noussut on tie
niin on kaikki kiipeily turhaa
se vain voiman rippeetkin vie
joskus yksikin askel on liikaa
aivan niin kuin tiennyt en ois
joskus yksikin askel on liikaa
minä yhden astelin pois