Vaiti on,
hän pimeässä miettii
tulevaa.
Niin voimaton
on tuuli joka purtta
kuljettaa.
Hän joka päivä toivoo että
saisi eksymään
tuon erään joka varmasti
saa kaiken särkymään.
Vaiti on,
on pimeässä aikaa
itselleen.
Suunnaton,
tuska joka maalaa
sydämeen.
Hän päivät raataa töissä,
tekee mitä pyydetään
ja iltaisin tuo vaatii
ihmeitä ei vähempää.
kertosäe:
Unelmissaan uskoo että
joskus lentää pois,
kunpa höyhenensä siipiin
pian liimata hän vois.
Unelmissaan tietää et on
oikee enkeli,
mutta eksyi reitillänsä ja
väärän valitsi.
Totuuden tietää, vain se
on tärkeää.
Katselee
kun nukkuu pahan alku
juurineen.
Katselee
ja tietää, tuo on väärä
ihminen.
Kun ymmärrä ei miksei
tyytyväinen ole hän,
ei ymmärrä et kahlinnut on
toisen elämän.