Ilman syytä ottaa pohja taas vastaan
kyynel valuu, sattuu sydämessä saakka
"Miksi sä teit niin?"
Sanat sattuu, ne kiertää ympyrää
"Ei, mä en vieläkään tiedä"
Kaksi viikkoa
Kaksi helvetin pitkää ja vaikeeta viikkoa
Mä väitän että nää on ollu elämäni vaikeimmat
mut samalla, elämäni helpoimmat
Viimein kaikki tietää, mikä mä olen
Nyt kukaan ei oleta, että mun hymy on aitoa
Toisaalta, se satuttaa
Mut lopulta, mun ei tarvii elää valheessa
Jos mä saisin kääntää kelloa taaksepäin
Kyllä mä sen tekisin
Mut päivä päivältä oon varmempi
Kyllä mä vielä joskus selviin
En ehkä tänään, en huomenna, mut joskus
Nyt kun vaan vielä ymmärtäis,
mun on pakko tehdä tää.