IRC-Galleria

Iloisesti kylmässä tuulessa
Kuollut ystävämme nauraa
Hautaan ei oteta aseita
Lepo ei aina takaa rauhaa
Hymystä paniikkiin

"apua! mitkä vaatteet mä laitan! mä laitan nää stringit!"
[lilla] menos tapaan poikaystäväänsä ;D

Kommentoi tähän NÄHTY, jos olet nähnyt minut joskus reality maailmassa.
Sen jälkeen kopioi tämä ja lisää omaan blogiisi ja katso ketkä ovat bonganneet sinut!

Ei taas

Huutaen koitat tavoittaa
jotain sisäistä voimaa
kuvaa rikkoa

Se kuva vääristynyt
on päivästä viimeisestä
jona nauroitte yhdessä

Taas muistot palaavat
raunioista sen sortuneen talon
mielesi maisemia
mustaksi maalaamaan
verisillä sanoillaan

Koitat ajatella
jotain kaunista
hetkeä iloista
kuva murenee alla sen raskaan taakan

Ajatukset päässäsi niitä ajattelematta
sanat sanomatta
kuvat näkemättä
taas se voima vallan saa

Ei auta elämä
hengitys
kuolema
dementia ainut lääke on
kaikki muistot sirpaleiksi!

Olisin halunnut ottaa askeleen viimeisen
oli loppu jo edessäni
se kuva kaikkein kaunein
mutta se katosi

Halusin vain nauttia hetkestä
tarttua tilaisuuteen
vaipua unohdukseen
mutta tilalle sainkin jotain suurempaa

Tunne viimeinen
yksin kokea sain kaiken sen
merkitys aina tekoa suurempi
mutta ääni rikkoi ikuisuuden

Katkonainen viiva
rajalla elämän ja kuoleman
on sitä vaikea piirtää
mutta yhdessä teimme sen

Harha-askel väärään suuntaan
toinen puoli katoaa
kun rajan yli kuljetaan
ei enää ole paluuta

Ja niin kuolema pakeni
käsistäni karkasi
menetin sen kauniin hetken
mutta tilalle sainkin jotain suurempaa

Tyhjä lause suustani
kuin kuuroille korville
ei kiinnostusta, ei ymmärrystä
noita sanoja kuulemaan

Tuhannet sanomattomat sanat
huoneen nurkissa vainoavat
sängyn alla öisin
ne kirouksiaan kuiskivat

Kun aamu koittaa
huomaan ettei päivä edes valjennut
ennen kuin on taas pimeää
eikä kukaan sanaa sanonut

Mykkien valtakunnassa
tuskin hyötyä on puheesta
mutta eihän kukaan edes yritä
kaikki vain laskevat katseensa

Kävelevää ilmaa
ruumiiton sielu
kuurot korvat
hiljaiset sanat

Ei
päästä pois
luovuta
älä mene
kuule sanani

Jossain on paikka
kun on yksin
aina on joku joka hymyilee
ja kaikki muu on poissa

Vaikkei elämällä olisikaan merkitystä
vaikka jokainen sana olisi tyhjä
vaikka lupaukset olisivat eksyneet matkalla
ei tarvitse sanoa mitään, riittää kun sen muistaa

Kun ottaa väärän askeleen
ja melkein osuu veitseen
siitä ei jääkään haavaa
tai ehkei veistä edes ole

Ei lupausta
ei valhetta
ei hetkeäkään liian myöhään
ei enää enempää kipua

Ja niin on kaikki mennyt
jokainen hetki katoaa
haavat paranevat

Ei enää kipua
ei kaipausta
vain pelkkää hymyä
ja valoa, ei liian kirkasta

Valheen omenaan
taas sinut tukehdutan
et koskaan opi sitä puremaan

Veitset terävät
sielu haavoilla
sirpaleet liian syvällä
et pysy pinnalla
hukut omaan vereen, valheeseen

En osaa auttaa
sanaa sanoa
tehdä sitä viimeistä
apua

Ja niin sinä hukut
kyyneliin
omaan vereen
valheisiin

Teko viimeinen
on oman hengen riisto
ei ole enää paluuta
tuohon huoneeseen

Väistä tai kuole
kaadu tai juokse
ainoa vaihtoehto viedään
pakoreitit tukitaan

Kun et enää eläin ole
vaistosi ovat turtuneet
ei niihin voi luottaa
tämä on vain tappavaa harhaa

Älä leiki tunteilla
vihaa ei voi hallita
tuo voima kuolettava
ampuu luodin viimeisen
kohti kasvoja

Kaadut, et voi hengittää
jokainen auttaja katoaa
et voi tätä ymmärtää
ystävä vieressäsi makaa

Ja kuin toisen silmin päivä tuo
tuskin seuraavaa on edes jäljellä
et voi liikkua, kaikki pimenee
olet maalitaulu!

Se päivä jona mä putosin
ja tajusin
on kaikki paremmin ilman mua
vedet vaan keuhkoihin

Ja se päivä
mun piti tehä niin
kaikki oli jo valmista
sit sä hymyilit

Mä luulin et kaikki muuttuis
ja loppuis
asiat ois paremmin

Ei

Nyt ku mä hengitän vettä
ja ilma loppuu keuhkoist
mä en voi enää sanoo sulle mitää
ehkä mä en osaiskaa

Koska mä en oo kala
eikä merenneitoi oo olemassakaa
viimenen hengähdys
ilmaa ulos ja vettä sisää

Mä suljen silmät
ja sä hymyilet mulle
viimesen kerran
ja mä saan kuolla onnellisena