IRC-Galleria

Joskus on aina ja aina on nyt. Kohta on historiaa ja tulevaisuus on takanamme. Edessä näemme vain tyhjyyttä, joka armottomana odottaa eksyneitä, surullisia tai onnellisia kulkijoita. Se tappaa ne ja tekee meistä oman aikamme murhaajia. Viattominkin on nyt syyllinen. Vain kuolema pelastaa meidät elämältä, mutta tuoko sekään lohtua tähän yhden ihmisen tanssiin, jonka musiikkia emme kuule ja liikkeet haihtuvat ilmaan? Jos joskus löydät keinon näytäthän sen minullekkin ellet ole jo päässyt pois? Vastaukseen löytyy aina kysymys, mutta kysymys ei saa koskaan vastausta. Tahdotko jättää minut yksin tähän kylmään maailmankaikkeuteen, mille edes ihmisen pahuus ei saa loppua? kaunis olemuksesi olikin vain harhaa. Valhetta niin kuin kaikki muukin hyvä. Ihmisen luonnetta eivät edes täydelliset koneet voi muuttaa. Vaikka haluaisinkin sinun jäävän, tiedän, että itse haluat mennä, joten mene. Minä jään, enkä koskaan mene vaikka kaipaankin sitä.

Hän kaataa kukille vettä rikkinäisellä kastelukannulla. Se on niin rikki, että harvat täysjärkiset sitä suostuisivat tänäpäivänä käyttää. Mutta se on vain materiaa hänen ja kukkien välillä.
Hän hoitaa kukkia aina hymyillen, aivan kuin ne olisivat ihmisiä: ajattelevia ja tuntevia olentoja.

Omena tippuu lattialle.
Se on verenpunainen ja niin pyöreä kuin...
omenat ovat.
Hän nostaa sen ja katsoo sitä.
Sillä on kaunis ja virheetön pinta.
Ja lopulta sekin tulee syödyksi.

Pitkähiuksinen mies pysäyttää autonsa liikennevaloihin ja pyyhkäisee punertavat hiuksensa silmiltään. Hän nojaa käsillään rattiin ja huokaisee:"Tämä on niin minun tuuriani... Juuri kun pääsen liikennevalojen lähelle, ne vaihtuvat punaisiksi."
Hän ottaa Dauntlessin cd:n pois soittimesta ja laittaa sen koteloon. Sen jälkeen hän rupeaa selaamaan cd-levyjen koteloita, kunnes huomaa liikennevalon vaihtuneen vihreäksi.
Hän painaa kaasua valiten samalla umpimähkään jonkin cd:n ja laittaen sen soittimeen. Hän hymyilee tyytyväisenä valinnasta; cd on hänen itse polttamansa, siinä on paljon erityylisten metallibändien kappaleita.
Hän katsoo ulos ikkunasta ja näkee puiston. Lammessa ui sorsia, pikkulapset ruokkivat niitä vanhempiensa kanssa. Yhtäkkiä hän näkee sorsan tiellä, autonsa edessä. "Perkeleen sorsat, pysyisivät vain puistossa! Onneksi sille ei käynyt mitään."
Hän vaihtaa Stam1nan Koirapojan Verjnuarmun Kurjuuvven valssiin ja ajaa moottoritielle.
Maisemien muuttuessa yhä tylsemmiksi hän päättää ajaa huoltoasemalle tankkaamaan ja ostamaan kahvia.
Mennessään huoltoasemalle hän huomaa pienen tytön istumassa rappusilla rikkinäinen ilmapallo kädessään.
Ostaessaan kahvia hän näkee, että kassan takana on ilmapalloja. "Saisinko yhden?" "Anteeksi?" myyjä ei ymmärrä, mitä pitkähiuksinen hevarimies keltaisella ilmapallolla tekisi.
"Niin, saisinko yhden ilmapallon?" mies kysyy hymyillen. "Ah, kyllä. Anteeksi. Se tekee kaksi euroa." myyjä hymyilee vaivautuneesti. "Tässä. Tasaraha. En tarvitse kuittia. Kiitos. Näkemiin." Mies kävelee ulos myyjän jäädessä tuijottamaan hänen peräänsä.
Hän kävelee nopeasti aikomatta pysähtyä. Rappusilla, tytön kohdalla hän kuitenkin pysähtyy ja kääntyy äkisti. Tyttö pelästyy, mutta mies hymyilee ja sanoo:"Tässä. Omasi on rikki ja näytät niin surulliselata. Ota tämä." Hän ojentaa tytölle ilmapalloa, tyttö ottaa sen ja kiittää ujosti.
Mies kävelee autolleen ja lähtee ajamaan vanhalletielle. Hän laittaa Swallow the Sunin Don't Fall Asleepin soimaan.
--