IRC-Galleria

Istuin parvekkeella ja kuulin alhaalta outoa puhinaa..kurkkasin kaiteen reunan yli alas.. Kerrostalomme takapihalla on roskien lajittelu paikka. Joku siellä itsekseen puhisten aukoi roskalaatikoiden kansia ja penkoi muovipusseja puhisten yksikseen. Jäin seuraamaan tilannetta ja katsoin kuka siellä puuhastelee. Aikansa pengottuaan ulos tuli pyöräänsä taluttaen noin keski-ikäinen pyylevä nainen. Pyörässään hänellä oli edessä ja takana korit joissa oli muovipusseja ja jotakin "tavaraa". Aloin miettimään miksi jotkut ihmiset "dyykkaavat" toisten roskiksia..onko heidän elämäntilanteensa niin huono että esim. ruoka tarvitsee penkoa toisten jätelaatikoista. Pullojen kerääjät ovat asia erikseen..mutta jos asiat ovat niin huonolla tolalla että tarvitsee ruokakin penkoa jätteiden seasta niin sääliksi käy. Mieleeni tuli kaikki hyväosaiset ihmiset jotka keräävät materiaa ympärilleen..haalivat omaisuutta ja elävät sen kautta..mitä sitten jos joku luonnon katastrofi tai tulipalo tuhoaakin kaiken? Mitä jää ihmiselle jos hän menettäisi kaiken tavaran ympäriltään??? Elämmekö me vain omistamamme materiaalin kautta? Voimmeko olla onnellisia ilman ympärillämme olevaa materiaa? Voisimmeko olla silti onnellisia vaikka meillä ei olisi omaisuutta? Mielestäni voisimme olla..onhan meillä kuitenkin ajatuksemme, arvomme, unelmamme ja kaikkea kaunista..sateenkaaren katselu sateen jälkeen ei maksa mitään..auringossa lekottelu ei maksa mitään..revontulet pimeällä talvi taivaalla ei maksa mitään. Mikä on onnemme hinta?? Joskus täytyy pysähtyä miettimään.. Mitä jos.. minulla ei olisi enää mitään..mitä sitten tapahtuisi? pystyisinkö aloittamaan alusta..rakentamaan kaiken alusta? Jokaisen pitäisi joskus kokea köyhyys..jotta ymmärtäisi mitä on rikkaus. Rikkautta voi olla vaikka perhe ja ystävät..vaikka vain yksi ihminen joka välittää..rakastaa. Jolle juuri SINÄ olet tärkeä..sellaisena kuin olet..vikoinesi ja puutteinesi.. Onneni, olla oma itseni.