me tutustuttiin ja me ihastuttiin me punastuttiin
lopuks rakastuttiin se oli niiku osa niin
suurenmoista satua kunnes se rakkaus alko
meitä molempia satuttaa jouduttiin menee erilleen
kulkemaan omii katuja kui paljon rakkaus voi satuttaa
ei sul oo hajuakaa
sain mitä halusinki ja sen myös menetin
aika kääntyi vastaan eikä ollut puolellamme
vielä kerran muistelen sua jos muista sua huomenna en
ajat menny ajat on muuttunu tuntuu ku kello olis paikallensa juuttunu viisarit pysähtyy kun aika meit vastaan kääntyy
mut näin kai sit olis ennemmi tai myöhemminki käyny
ei olla ystävii enää korkeintaa frendejä
ja sen kyllä huomaa meidän molempien eleistä
mä olen hereillä ja samaan aikaan nukun tähän hetkeen
ja muistojen virtaan taas hukun
ei voi ymmärtää kuinka viiltää syvältä väärin käsitetty
rakkaus vaik se tuntuis hyvältä nii se o harhaluulo
ei se voi toimia ei täydellisyyttä voi kenellekkään loihtia
eikä sydäntä joka iskui loputtomasti kestäis tai suojelusenkeli
joka ne iskut estäis kolhui tulee aina tässä matkan varrella
mä istun yksin taas siis ihan yksin ajatella
ei kukaan välitä enää ei kukaan soitakkaa
ei viitsi ees vanhat ystävät tulla moikkaamaa
kaikki on hylännyt mut mutta ei se mitää
rakkaus on oljenkorsi josta kiinni pidän
