Tänään satoi lunta. Kaikki on taas mustavalkoista. Mutta vain hetken.
Olen surullinen. Ilman mitään erityistä syytä. Ehkä sentään vain hetken.
Onneksi sentään Luffe rauhoittui, vikinä lakkasi. Mutta vain hetkeksi.
Ehkä olisikin helpointa jättää kaikki
Kääntyä kannoillaan ja vaihtaa suuntaa
Unohtaa kaikki entinen, muistaa tuska
Ei sanaakaan niille jotka aina tervehtii
Vaan ehkä meri armahtaa
Seuratkaa verellä tahritun kiveikön merkkejä
Unohdettujen laakson kukkuloiden kuiskaus
Jäinen sammal Hänen valkoisen pihlajansa vieressä
Utuinen kyynelharso huutaen kaipuuta
Ja minä olen varma, että Hänet muistetaan
Tämä on matkamme pää, lopun alku
Saatananallisen ikuisuuden kadotus
Lävistävän kylmyyden ruumillistuma
Menetetty iäksi rauha itseltämme
Viimeinenkin särkynyt lehti tipahti
Valkoinen pihlaja kestää läpi ajan
Ei taivu oksat jo kylmän taakan alla
Tuonut rauhan tuomituille hiljaisella armollaan
Ojentanut oksansa viimeiselle matkalle
Ikuisen kadotuksen lupaaja
You´re the One I never thought
I could see
You´re the One who woke me up
in this misery
You´re the One who told me reasons
why and now
You´re the One who´s dead to me
ei helevetti että osaa taas tehä kipeää.
vittu ku sattuu koko ajan.
jos sitä vielä jaksas huomisen päivän kärsiä ja menis sitten tk:een.
jumalauta..
ei muuten selvinny.
perhanan terkkari ei ilmoittanut mitään.
sentään tänään on kipu ollut lievempää, sain jopa hiukan siivottua! siis uskomatonta..!!!
kyllä nyt varmaan ois kaveritki ylpeitä. :)
tai olis jos ne nyt ees joskus täällä kävis ja näkis :P
äh, pakko kait sitä on marssia kaljakauppaan ja viettää ilta Hellsingiä katellen. taas vaihteeksi.