R.I.P Eero Järvelä
Tällasia tilanteita ei kukaan halua uskoa ennen kun tulee tilanne, millon on pakko. Suru vie kaikilta oman aikansa, riippumatta oliko kaukainen hyvänpäivän tuttu tai läheisempi ystävä. Sitä miettii päätänsä puhki miks tällasta tapahtuu just niille läheisimmille ihmisille, niille mahtaville persoonille joista suuri osa piti ! Vielä joskus täytyy päästää irti ja yrittää pitää ne parhaimmat muistot mieltä lämmittävinä mielessä. Mitä nyt muistelee, ite liikuin toissa vuonna eeron seurassa yllättävän usein. Millon istuttiin poikien seurassa muuten vain teboililla,hilluttiin yläasteella,törmättiin samoissa illanistujaisissa, tai ku kerran vietettiin aikaa yhessä kokkolassa antin,eeron,aatun & iinan kans, ja eeron oli ihan pakko päästä kokeilemaan anttilan kuntopyöriä.. 9-luokalla harjoteltiin vanhojentansseja, ja eeron kans tanssies sai hyvät naurut, ku se ei voinu lopettaa sitä pelleilemistä ja toisten kantapäitten tallomista ennenku Hallik pääsi paikalle komentamaan..Viimeks pari vk:a taatepäin, sain vaihdettua muutaman sanan Eeron kans musiikkilukion taiteidenyössä, missä bongasin sen Maijan kanssa käsikädessä. Kysyin kuulumisia ja hyvin sano menevän ja hymyili leveästi Maijan suuntaan. Eero oli tosi hauska tyyppi, vaikka aina sen huumorintajua ei voinu kyllä ymmärtää vaikka miettimällä mietti että mitähän se tarkotti.. Eerosta riittää lämpimiä muistoja
Eeroa kaivaten ja ikävöiden, Eeron muistolle
Lähdit niin hiljaa,
että aamu vain kuuli.
Sylissään matkalle sinut
kantoi tuuli
Mut sydämiimme läpi
elämän jätit
muistosi lämpimän
Kun olet iloinen, katsele syvälle sydämeesi ja huomaat,
että ainoastaan se, mikä tuottaa sinulle surua,
antaa myöskin iloa.
Kun olet murheellinen,
katsele taaskin sydämeesi ja huomaat,
että tosiaankin itket sitä,
mikä on tuottanut sinulle iloa
:'(