IRC-Galleria

kello on jo vaikka kuinka paljon, mutta aattelin nyt kirjoittaa ylös jotn ajatuksiani, ku ei oikeestaa nukutakkaa ja nukkumisen jälkee ne ei oo enää samoja..

Aika jännä ajatella et aika täällä kerimäellä alkaa olla ohi.. että pitää hiljalleen siirtyä itsenäisempään elämään ja alkaa ottaa enemmän vastuuta. Muistan hymyillen kun vasta kaverin kanssa ostettiin 2lk:lla kaupasta niitä keltaisia sitruuna mehu pulloja ja piilouduttiin puskiin niiden kanssa ja sitten säikyteltiin niillä mummoja, mummojen luullen jonkun kusevan sieltä puskasta :'D.. niin kaikki se pitää jättää nyt muistoihin.
Sekin miten moni lemmikki on jättänyt minulle pysyvän muiston sydänmeen.. miten moni uusi ystävä tullut elämääni, luonut minulle uutta elämän iloa, antanut uskoa siitä, että elämlläni on oikeasti joku merkitys... miten usein onkaan saanut huomata elämän hyviä puolia.. niitä, mikä tekee maailmasta kauniin..
Kuinka on huomannut löytävänsä sellaisia ihmisiä, joita ei olisi uskonut olevan olemassakaan, ja kuinka on vastaavasti huomannut ystäviä, jotka eivät oikeasti välitä, vaan haluavat sulkea silmänsä ja sinut itsesi heiltä.. mutta kaikki tämä kasvattaa.. kaiken tämän ansiosta olen kasvanut ihmisenä ja luulen tulevien vuosien varrella sattuvan vielä hyvin paljon erillaisia (hyviä ja huonoja) asioita.. :)

Koskaan en aio unohtaa niitä, jotka ovat saaneet minut hymyilemään.. en niitä, joihin olen saanut painautua kun olo on ollut todella huono, enkä niitä, jotka eivät välttämättä ole tehneet olemassa olostaan suurta numeroa, mutta ovat jaksaneet pysyä rinnallani.. :)

kaikki tämä on totisinta totta, ja kiitän kaikkia siitä hyvästä ja pahasta mitä ovat osalleni tuottaneet.. sillä kaiken sen ansiosta minä olen juuri tämä "ihana" itseni kaikkine vikoineni ja virheineni :)

"kaikki tekevät virheitä-äitini teki minut"