Miten sanoa korrektisti tärkeälle ihmiselle, etten jaksa olla enää sen paskasanko, siitäkään huolimatta että haluan toki tukea sitä vaikeina aikoina? Miten saada toinen ymmärtämään että kaipaa sitä että ystävyys on kuin kaks suuntanen tie? Tie joka toimis kumpaankin suuntaan.
Miks tämmössistä asioista puhuminen on niin saatanan vaikeeta?
Ja miks pelkään toisen loukkaamista, vaikka tiedän että se sama ihminen on loukannu mua viimeset kaks vuotta?
Ja miksi juuri tämä ihminen, joka muuten lukee mua kuin avointa kirjaa, ei ymmärrä miten pahan olon se mulle tällä hetkellä saa?