IRC-Galleria

Meinasimpas juuri saada paskahalvauksen.
Imukuppikiinnitteinen tupakkitakkinaulakko
päätti sitten rämähtää suurtaa ääntä pitäen
irti lasisermistä....perkuletto että säikähin!
Huh....taispa siinä sydänkin ottaa muuuuutaman
hutikutin.....yrgh!


Että näinkin tärkeää asiaa :D

Viiden vuoden tavotelistasta 3/6 suoritettu.
Looooooooiiiiiiiisssssstttttttaaaaaavaaaaaaa!!!!!

Seuraava askel on ehkä kaikkein työteliäin ja
sitä seuraava askel se kaikkein ratkasevin,
mut fiilis on hyvä.

Läpi mennään vaikka harmaan kiven!

Mä niiiiiiiin hajoon tähän paskaan vielä jossain vaiheessa.
Alkaa vaan meinaan pikkuhiljaa tuntumaan että se
kamelin selkärangan katkeeminen ei oo kovinkaan kaukana.

Noh, sitä hetkeä ootellessa.....

Samassa pihapiirissä oleva kämppä palaa. Siistii!!!

Miten sitä onkin elämä voinu mennä
kymmenessä vuodessa näin perseelleen?!?

Kuka se heräskään sitten tänään ennen seittämää
toisen puoliskon TYÖpuhelimeen.
Haistakaa kakka.

Ei meinaan naurattanu.

Etenkään siin vaihees ku se läks töihi.

Pyllystäkakkaa.

Maha täys Amarillon eeeeeeeerinomaista
kanaa med pippurijuusto, kirsikkapunaviinikastike yms.
Ah nams.

Ja edessä viikonloppu Opsun kans.

Ou jee.

Korkee lento jatkuu:
työt alkaa 5.10.

HappyHappyHappy.

Tosin, rupes kyllä vähän pelottamaankin.
Miten sitä osaa taas orjentoitua olemaan
avoin, vastuullinen ja vastaanottavainen.
Ja miten sitä osaa taas luonnikkaasti
työskennellä ventovieraiden ihmisten kanssa.

Nooh....turha murehtia vielä.

Hyvin se viimekskin meni.

Takki tuli ja voi jestas että on IHANA!!!
Istuvuuskin MELKEIN täydellinen.
Tietysti tuo "etureppu" vähän ottaa kiinni,
mut se nyt oli oletettavaa.
Ja koska olen niin onnessani,
menin ja tilasin toisen. Eri värisen kylläkin.
Nyt kun sain mustan ni tilasin sitten viel
khakinvihreän. JEEEE!

Päivä pelastettu.

Tää niinku olis toooooooosi ilonen jos Valintatalon tätit olis nyt ahkeria,
ja lähettäis mulle saapumisilmotuksen, jotta voisin noutaa pakettini.
Kun tää tietää että sen Elloksen paketti on jo tullu Valtsuun,
ja tahtois jo kovasti tietää että onks tää hienon talvitakin onnellinen omistaja,
vaiko kenties väärän kokoisen takin pettynyt omistaja.

Että joo.
No, jospa huomenna.
Ni sit ois kivaa.