Olipa kerran eräs häviäjäedipullo, joka innoissaan odotti, että joku ostaisi sen. no kerran sitten eräs abiturientti tuli ja kaappasi sen mukaansa. edpullo kertoi abiturientille, että sen hyvä ystävä aakkospussi haluasi mukaan matkalle. abiturientti kurkotti kätensä tyytyväisenä aakkospussia kohti ja otti sen mukaansa pitkälle matkalle kohti kassaa. kassalla abia odotti kyrpiintyneen näköinen myyjä, jolla on tiettävästi todettu vihanhallinta-ongelmia. maksettuaan ostoksensa abiturientti käveli ulos, missä kosla odotti jo lähtövalmiina kuskinaan kukas muukaan kuin itse -El_toro- omassa persoonassaan. abiturientti ehdotti muutamaa kylärinkiä ja sai tahtonsa läpi. nauttiessaan matkasta aakkospussi ja edpullo säpsähtivät yhtäkkiä huomatessaan abiturientin avaavan niitä. karmea huuto kaikui koslassa, kun aakospussi ja edpullo huusivat viimeisiä sanojaa kenenkään niitä kuulematta. kuului *naps* ja *virtaavan edin ääntä* kun abiturientti vei edpullon neitsyyden, aakkospussin katsoessa vielä juuri ja juuri ollessaan hengissä, pään nurkka jo avattuna. kului hetki ja tuli hiljaisuus, taustalla saatoi kuulla soilworkin soivan ja abiturientin mässytyksen hänen syödessään aakkospussia. edpullo ja aakkospussi olivat vetäneet viimeiset hönkäyksensä säilöntä kaasuja... aakkospussin ruumista ei koskaan löydetty, mutta häviäjäedpullon musta ruumis makaa vielä tänäkin päivänä koslan käsijarrukahvan vasemmalla puolella, odottaen viimeistä tuomiotaan, jonka se tulee luultavimmin saamaan itse abiturientilta, sen ostajalta, sen pelastajalta ja sen tuhoajalta.