Mä katon peiliin, mitä mä nään
ihmisen joka kaipaa elämää
miltä tuntuu kun ei tunnu miltään
mä katon uudestaan enkä nää mitään
joskus elämä on hallitsematon,
olen tajuissani tajuton
kävelen eteenpäin, mutta tie on suunnaton
suunnaton paine
pääni sisällä taas
mua hajottaa, pakko kait vaan jaksaa
kai se maksaa vaivaa
ku jaksaa vaan painaa
vaikka kuinka vituttaa ( mua oikeesti vituttaa!! )
voisin tietty turruttaa
hetkeksi unohtaa
liikaa ongelmia, liian vähän aikaa
liikaa unelmia, en tiedä mistä alottaa
mä tuhlaan vaan aikaani epäolennaiseen
en jaksa tarttuu hetkeen, katson huomiseen
mikä mua vaivaa,
mikä taas painaa
en tee mitään, silti ei oo aikaa
yhtään mihinkään
-kato ittees kato miltä näytät
ja mieti mihin sä tänki päivän käytät
-en mä jaksa tekis mieli räjäyttää ostari paskaks
ku mul on tarpeeks rankkaa ni muutki saa maksaa
meen ite mukana en joudu teoistani vastaan
en oo hullu mut tältä must tuntuu
tuntuu et multa määränpää puuttuu
jos ei pyri eteenpäin silloin juuttuu
vaan paikoilleen, puutuu,
eikä mikään tuu muuttuun
mä suljen silmäni mut en pysty nukkuun
mä koitan nousta mut en pysty liikkuun
näinkö helposti ihminen jumittuu
ja koko maailma saa painua vittuun