Näin perjantain ja lauantain välisenä yönä unta ja olin raapustanut sen ylös:
Siinä unessa oli pitkä lista. Ja ääni kysyi tahdonko mä jotain muuta. Yhden kohdan alleviivasin ja tähdensin; soita tämä sitten kun lapset ovat lähteneet. Ja se tiskijukka nyökkäsi, sillä tavalla se nyökkäsi, että antoi ymmärtää ymmärtäneensä. Itse en tajunnut miksi sen kappaleen olin listaan lisännyt, kun ei sitä voinut edes tanssia. Ja hämärään oli uponnut oikea häävalssi, muistelin että valittiin jotain hempeää ja kaunista, muttei kuitenkaan oikeaa valssia. Valssia tanssittiin ilman valssiakin.
Ja istuttiin kaaren alla ja ikkunoista hehkui ällöttävän kuuma kesäpäivä. Ja puku oli valkonen, valkosempi kun olin osannut kuvitella. Sitten tuli se valssi, kovin mitäänsanomaton. Muistan myöhemmät minuutit, kovin oli alkoholia virrannut kurkuista. Boolimaljoille oli tehty pöytä lumilaudoista. Lapset oli menneet. Sillon se pärähti soimaan ja kummastuneet katseet vaihtelivat vieraiden kasvoilla. Sä hätkähdit, hymyilit ja kaappasit mut syliis. Pyörittiin lattian läpi ja kumpikin nauroi. Ja sen huomas kun kukaan muu ei tajunnu sellasta. Kaiketi päät koittivat liittää kummallisen teinimusiikin häätilaisuuteen.
Eikä mikään siinä unessa ollut kohdallaan, ei just sellasta kun olis pitänyt olla. Eikä mua haitannut. Kai mä ajatuksissani oivalsin, ettei sen pitänytkään olla sellaista kun mä halusin, sen piti olla sitä mitä me haluttiin.
Ja aamulla oli puhelimeen tullut viesti ja mä nauroin ääneen onnesta.
Oikeesti haluun syyshäät. Ja puku ei ollut sellanen. Mutta muuten aika miellyttävä versio (: