IRC-Galleria

Elämä on kuin junamatka. Ihmiset astuvat kyytiin ja pois kyydistä. On jälleennäkemisen riemun asemia ja surullisten jäähyväisten asemia. Syntyessämme astumme junaan ja tapaamme omat vanhempamme ja ajattelemme, että he pysyvät luonamme koko matkamme ajan. Useasti totuus on kuitenkin valitettavasti toisenlainen. He astuvat pois junasta märätyllä asemalla ja jättävät meidät yksin vaunuumme, ilman heidän seuraansa, turvaansa ja rakkauttaan. Mutta kyytiin astuu aina uusia ihmisiä. Ihmisiä, jotka tulevat olemaan meille tärkeitä meidän jatkuvan matkamme aikana. He ovat siskojamme ja veljiämme, ystäviämme ja muita mahtavia ihmisiä jotka tulevat rakastamaan meitä.
Joillekkin junamatka on hauska kokemus. Joillekin matka saattaa olla surullinen, lyijynraskaine, matkatavaroineen. Jotkut taas ovat aina valmiita auttamaan matkatovereitaan. Jotkut jättävät koti-ikävän jälkeensä... Toiset taas astuvat junaan ja jäävät heti seuraavalla asemalla pois ja antavat vainharvoille meistä mahdollisuuden tavata heidät.
Joskus olemme yllättyneitä kun rakastamamme matkatoveri menee istumaan toiseen vaunuun ja jättää meidät yksinään jatkamaan matkaa. Onneksi kukaan ei pidättele meitä vierailemsta heidän luonaan toisessa vaunussa. Joskus kuitenkaan emme voi mennä istumaan heidän viereensä koska paikan on vienyt jo joku toinen. Mutta se ei haittaa, matkan teko on nyt vain sellaista; täynnä unelmia ja yllätyksiä, tapaamisia ja jäähyväisiä, joskus mukavia ja toisinaan pettymyksen tuottavia tapahtumia. Mutta muista..... .....paluumatkaa ei ole. Siispä tehkäämme matkastamme niin miellyttävä kuin mahdollista, teemmehän tämän matkan vain yhden kerran.
Yrittäkäämme ymmärtää matkatovereitamme ja etsikäämme parhaimmat puolet heistä jokaisesta. Ymmärtäkäämme että jokaisena matkamme hetkenä voi olla aina joku joka tarvisee ymmärrystämme. Me itsekkin tarvitsemme tietyssä vaiheessa matkaamme jotakuta, joka ymmärtää meitä. Matkamme suuri mysteerio on se että emme tiedä milloin on astuttava junasta pois. Emmekä tiedä milloin kukin matkatoveri astuu pois kyydistä. Edes hän joka istuu aivan vierellämme. Itse luulen että olen surun musertama kun aikani tulee astua pois kyydistä. Olen aivan varma siitä. Tulee olemaan kivuliasta sanoa jäähyväiset kaikille rakkaille ihmisille jotka olen matkani aikana tavannut.
Mutta olen myös varma siitä että joskus saavun Keskusasemalle, asemalle jossa tapaan uudestaan kaikki rakkaimpani, itse kullakin mukanaan enemmän matkatavaroita kuin matkalle lähtiessään. Ehkä olen matkan varrella voinut antaa heille omastani osan. Rakkaat ystävät, tehkäämme matkastamme ikimuistoinen! Huolehtikaamme siitä, että jätämme jälkeemme kauniita muistoja. Toivotan kaikille minun vaunussani istuville: OIKEIN MUKAVAA JUNAMTKAA, NAUTI MATKANTEOSTA!