IRC-Galleria

Aina kuuntelin aina arvostin aina uskoin ehkä liikaakin
jokin aika sitten totuus paljastui

Oli kaikki tää suurta näytelmää ystävyyden vei tuuli mennessään
jätti raunioille ihmisrakkauden

Sun kasvosi pokka pitää mua pilkkanaan
kaiken kokemamme jälkeen oonkin pelkkää ilmaa

Selkäänpuukottaja on ystävä muiden joukossa
hän hämärässä hiipii ja iskee silloin kun kukaan ei muka huomaa
Selkäänpuukottaja on ystävä muiden rinnalla
hän etujansa valvoo itsekkäästi piilossa luottamuksen

Ensin hymyilin sitten ymmärsin kuinka tyhmä olin sittenkin
koska uskoin ystävyyden arvoihin

Sinä rahani joit pahanmielen toit ja nauroit mulle päin naamaa
kaiken menneen tahdon vihdoin jättää taa

Sinun nimesi mä kirjoitan mustaankirjaan
jonka hautaan palasina kauas mertenpohjaan