Ikävää ei voi sanoiksi pukea tai kuvin kertoa, niin kauan kun olit elämässäni täällä, siellä tai missä vain saatoin luottaa siihen että vielä tapaamme.
Ei ollut väliä olitko vierelläni, kuiteenkin koko ajan ajatuksissani, mukana kaikessa mitä tein.
Nyt on jäljellä vain muistot jotka auttavat jaksamaan ja jossain sydämmessäni kuva joka päivä päivältä haalenee.
Moni asia jäi sanomatta ja leikit leikkimättä, mutta lapsuuden päivät hyvinä hetkinä.
Ei mummon luona saa korppukahveja eikä lapeta kortteja, kovin on köökissä hiljaista.
Aikaa on tovi kulunut, minäkin hieman jo varttunut ei kuitenkaan ikävä hellittänyt tai haava parantunut.
Kyynel poskella istuen omaa elämääni miettien, on viimein hetki luovuttaa, vaalittava vain muistojaan.