Jokainen elämässäni käynyt ihminen on tuonut jotain tullessaan ja jokainen siitä poistunut on vienyt osan mennessään, toiset tietysti enemmän ja toiset vähemmän.
Olen oppinut teiltä kärsivällisyyttä ja jotain elämän raadollisuudesta. Monesti olen menettänyt uskon ihmisiin ja yhtä monta kertaa saanut sen kaksin kertaisena takaisin. Välillä on hierottu suolaa haavoihin ja lyöty lyötyä, mutta useammin on löytynyt se auttava käsi joka on nostanut ylös, pyyhkinyt pölyt vaatteista ja muistuttanut siitä kuinka paljon huonomminkin voisi olla.
Miettiessäni kaikkenlaisia asioita olen huomannut että monet ovat olleet oikeassa, en taatusti ole se ihminen jonka joskus on oppinut tuntemaan. Iloisesta ja lämpimästä kun ei ole pitkä matka kylmään ja julmaan. (latojan huomautus: mun kohalla noin kolme sanaa)
Siispä mikäli yhtään lohduttaa voisin veikata etttei kukaan ole täysin samanlainen vuodesta vuoteen.
Kolme vuotta sitten olit erilainen kuin nyt ja kolmen vuoden päästä olet erilainen kuin nyt, ulkokuori voi pysyä ennallaan mutta sielu ja sisin muuttuu. (latojan huomautus 2: eikä kannata luulla etteikö joskus rupsahda, niin käy ennemmin tai myöhemmin)
Eilen luulin etten pysty , tänään luulen että pystyn ja huomenna tiedän että pystyn.