IRC-Galleria

Don't get mad if I'm laughing
Blame the caffeine for all the 5 am phone calls
I haven't slept a single night in over a month
And not even once did you start to make sense to me
Well maybe I'm a little bit slow, or just consistently inconsistent
She said, "Unpredictability's my responsibility, baby."

But you're waiting at the door where everybody's hanging out just like they hung out before
You didn't have to do it but you did it to say
That you didn't have to do it but you would anyway

To give you something to go on when I go off back to the middle of nowhere
To give you something to go on when I go off back to the middle of nowhere

They chewed me up and then they spit me out
And I'm not supposed to let it bother me
But maybe I'm a little bit weak - I let my frailty take the wheel
She said, "Maybe there's a bit of me waiting for a bit of you. baby."

But you're waiting at the door where everybody's hanging out just like they hung out before
You didn't have to do it but you did it to say
That you didn't have to do it but you would anyway

To give you something to go on when I go off back to the middle of nowhere
To give you something to go on when I go off back to the middle of nowhere

But you're waiting at the door where everybody's hanging out just like they hung out before
You didn't have to do it but you did it to say
That you didn't have to do it but you would anyway

To give you something to go on when I go off back to the middle of nowhere
To give you something to go on when I go off back to the middle of nowhere
To give you something to go on - to go on back to the middle of nowhere

Lumen alta löytyy katkaistu virta
Tänään ei hopeinen kuu luo merelle siltaa
Sammaleet peittävät, sammaleet ympäröivät
Painosta oksat taipuu, pian latva katkeaa

Reunalla - kaunis on maailma
Reunalla - rohkeus on voimaa
Reunalla - loistavaa tunnelmaa
Reunalla - hetki on aikaa (ennen kellonlyömää viimeistä)

Raskasta taivaltaa, raskasta kantaa
Kun sokeudeltansa ei löydä taivaanrantaa
Niin lämpö korventaa kunnes on pelkkää mustaa
Kaikki ampuu suoraan kohti ilman varoitusta

Toivo on vain ensimmäinen askel tiellä pettymysten

Reunalla - kaunis on maailma
Reunalla - rohkeus on voimaa
Reunalla - loistavaa tunnelmaa
Reunalla - hetki on aikaa (on vain hetki, on vain aikaa)

Reunalla - kaunis on maailma
Reunalla - rohkeus on voimaa
Reunalla - loistavaa tunnelmaa
Reunalla - hetki on vain aikaa

Tyhjiä lupauksia
Särkyneitä unelmia
Nämä seinät huutavat apua
Likaiset vaatteet lattialla
Yksin tämän homeisen katon alla
Tyhjää kaikkialla
Ulkona sataa kaatamalla

Haluan kadota maailmalta
Näkymättömänä olisi helpompi olla
Piilossa elämältä ja sen vaikeuksilta
Turvassa...

Taas katson ikkunaan
Ulkona pelkkää harmaata
Sisällä pelkkää mustaa
Kaikkialla pelkkää kipua ja tuskaa
Maailma heittää paskaa niskaan
Elämä ei ole niin yksinkertaista kuin luullaan

Haluan kadota maailmalta
Näkymättömänä olisi helpompi olla
Piilossa elämältä ja sen vaikeuksilta
Turvassa...

Spurgut kaduilla
Köyhät opiskelijat sossun luukuilla
Yksinhuoltaja äidit kauppojen kassoilla
Hekin toivoivat parempaa
Toiveet ja unelmat kasvoillaan
Haalenevat päivään seuraavaan

Haluan kadota maailmalta
Näkymättömänä olisi helpompi olla
Piilossa elämältä ja sen vaikeuksilta
Turvassa...

Ikuisuus on helppo saada hetkeen mahtumaan
Ei keisari oo vielä kääntänyt peukaloaan
Pahinta on oottaa silmät kiinni osumaa
On länsirintamalla hiljaista

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

On niin helppoo hautautua tyhjiin kasvoihin
Stop-merkin kohdalla vain kiihdyttää lujemmin
Hölmöistä hölmöin ei vieläkään kohdannut vertaistaan
Taas voittajalle kruunu ojennetaan

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

Tahtoisin näyttää sulle auringon
Kantaa sut pois taakse mustan verhon
Sun täytyy vaan irrottaa
Viedä sut pois tahtoisin

Lumi tippuu hiljalleen taivaalta ympärilläni
Talven puhtaan valkea ensilumi
Pieni hiutale tippuu nenälleni ja sulaa heti
Katson taivaalle ja nautin tästä hetkestä
Tästä hiljaisuudesta
Tästä lumouksesta
Tämän hetken täydestä onnesta
Katson metsää
Sen puita ja polkua pitkää
Missään ei tuule, kukaan ei kutsu, aika on pysähtynyt ympärilleni
Toivon etten tästä koskaan heräisi
Lumouksesta ihanasta
Talven ensilumen kauneudesta

jooh systeri sai ylipuhuttuu mut tulemaan tallille sen ja sit meiän kaverin kaa oli aikast hauskaa mut oli kylmä ;<
siel oli iha älyttömän ihana ja lutunen varsa joka meinas syödä mun lapaset :>
heposen selkäänki mut laitettiin kiva ku viime kerrast oli aikaa jo ööö... no aika kauan :D
nyyh mut selkä on vielkin iha paskana ;<
kuka haluis ostaa mulle uuen selän? :D

Seksin jälkeen..

Mäkihyppääjä - Tiedän, pituutta olisi saanut olla enemmän.

Jääkiekkoilija - No, minä vain roiskaisin sinnepäin ja tällä kertaa sattui menemään sisään. Sama kuka sen sinne laittaa, pääasia on että se on siellä.

Jääkiekkoselostaja - Mitä ihmettä tapahtui? Onko se siellä? Oli kyllä sekava tilanne, vaikea sanoa mitään!

Jääkiekkovalmentaja - Meidän pitää saada liikettä lisää. Tässä on vielä paljon opittavaa.

Formulakuljettajan - No, ei sille mahda mitään, että vehkeet pettävät.

Hiihtäjä - Väärä voitelu!

Huippu-urheilija - Kun ei jaksa, niin ei jaksa...

Markkinoija - Eikä tässä vielä kaikki...

Jalkapalloilija - Kyllä tuollaisesta paikasta on jo pakko pistää sisään!

Olympiaurheilija - Tottakai olen pettynyt. Sitä on harjoitellut neljä vuotta pelkästään tätä hetkeä varten ja sitten mikään ei onnistu!

Rallikuski - Väärä kumivalinta pilasi kaiken. Yksi pätkä voi pilata tosiaan koko homman.

Maanviljelijä - Minähän sanoin ettei tämä onnistu ilman tukea.

Lääkäri - Tämä on tällä selvä. Voitte pukea.

Insinööri - En minä tätä kyllä näin suunnitellut.

Portsari - No, yritetäänpä sitten ensikerralla uudestaan.

Keksijä - Kyllä se kotona vielä toimi...

Apteekkari - Kenenkä vuoro oli seuraavana?

Rockmuusikko - Okei, nyt kaikki mukaan!

Golfaaja - Onko nyt minun vuoro?

joo oli ihan pakko :''D

http://www.twilightthemovie.com/

haluun nähä :o

"Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.
Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse.
Hän ryömi ympäriinsä etsien lasejaan, kyynel silmissään.
Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä."

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.

viimeinkin sain siivottuu kaiken mitä pitikin kuhan ny se mutsi maksais mulle sen mitä piti sit elämä hymyilis :D