IRC-Galleria

JOS OLET SINKKU , vastaa yksityisellä alkaisitko vai et kanssani jos kysyisin ?

Mitä voi aatella lapset laman keskellä kasvatettiin,
Me jo pieninä poikina tulevaisuutemme tiedettiin.
Meiltä jo nuorina vapaus kokonaan riistettiin,
Eli ei oo ihme ku me sossua jalkasilteen paettiin.
Tää on yksinäistä laitoselämää,
Täällä makaan sängylläni avuttomana selällää.
Tästä paikasta ei löydy sanavapautta,
Enkä usko et kukaa voi meitä enää auttaa.
Päässämme pyörii liikaa yksinäisii ajatuksii,
Nään haaveunii, pelastumisen odotuksii.
Eihä tehtyjä asioita voi miksikää muuttaa,
Teen sanoja odotellessani uutta mahdollisuutta.
Tyhjiä lupauksia mitä valtio eteemme kattaa,
Alettiin mua elämäntavastani sakottaa.
Oli nuoret aluks iha ymmällää,
Valtio laitto laitoksee työntekijöitä jokka ei nuoria ymmärrä.
Tää oli ku hyppy pohjattomaan kaivoon,
Yhtäkkii sytty viha palaan mun takaraivoon.
Piti laitoselämä jotenki vastaanottaa,
Meiltä vietiin vapaus, ne meijät laitokseen pakottaa.
Oli nuori osaston poika huonoo elämäänsä kiroomassa,
Eletään me täällä mielentilassa avuttomassa.
Laitoksessa raudat käsissä me nuoruutta vietetää,
Aivopesua, tarinat me suustamme nieletää.
Yhteiskunta nuoria liikaa laiminlyö,
Kun lähiössä vartuttiin nii oli pakko tehä se laittomampi työ.


Ymmärsin väärin tän suomen voinnin ja elintason,
Laitos kutsuu, ja sielt kalteireiden takaa teitä katson.
Nyt nään nuorii jotka ei uskalla pistää vastaan,
Nyt nään nuorii jotka yrittää pistää parastaan.
Nuoret, maailmamme tulevaisuus ja sukupolvi,
Tulevaisuuden sydämmeniskut ja henkitorvi.
Ei tästä tuu mitää jos meitä kaikkii kohdellaan näin,
Nuoret joka päivä vaan ahdistetaa nurkkaan päin.
Miten voidaa selvitä tulevassa aikakaudella?
Kun valtio syöstää meidät vallasta niiden voimalla.
Elää elämää eläintarhas mis ei oo ruokaa,
Laitoksen seiniä kattellessa me joudutaa huokaa.
Sit ihmetellään miks nuoriso tekee laittomuksii,
Totuus löytyy kaurapuurosta vai menikö se nii?
Kun ei oo sitä kaurapuuroo, antakaa meille ravintoo!
Nuoret laitokses odottaa sitä poistumisen nautintoo!
Meidän toive on vaan saada elää harmoniassa,
Tulevaisuus kun on meidän käsissä, hiuskarvan varassa.
Nuoret laitoksista pois ja antakaa meille mahdollisuus,
Saatais tulevassa rakentaa kokonaa imperiumi uus.
Elämänpyörä pyörii ja nuoret vierii sen mukana,
Ahdistuneina ja heikkoina, ne tarvis esikuvakseen jumalan.
Joka pitäs huolta, ei ainakaan suomen yhteiskunta,
Jos ette tienny, nuoriso näkee joka yö teistä pahaa unta.
Todellisuus kutsuu, me tullaan tää taistelu vielä voittaa,
Tullaan teidä mielii raastaa, ja teidän eteen boikotoimaan.

Haikeet tsiigaa yhen tytön valokuvii,
käännytti kauneudellaa päit,
palaa nyt mun unii.
Valitsi väärän polun joka sulkee muut polut,
tää polku laittaa sun joka solun elää ku oisit jo kuollu.
Ei menny mun kaa naimisii, vaan pienen piikin.
Mite nii pienee voi jäädä nii paljo kiikkii?
tänään se Hakiksen apteekil hengaa,
pummaa mun päätää mun tekstiileis flengaa.
Sua ei tyhmäks voi syyttää, doupit biitsis on
mun mieleen jääneet.
Must koko systeemi on syypää, harva tyttö
ymmärtää graffitin päälle.
Pään sisäs 21-vuotine sota päättyny, voi laskee
nääntyneen pään tyynyy.
Mul on onneks ystävät ympärillä, studioperhe
ynnä en mittaa viinaa ämpärillä.
Ja eiks jokaise artistin sisäl asu edes semisti
pienen pienen pieni puistokemisti.
Tärkeint on panna kaikki peliin niiku peter pan ja
toivoo et mut blatta on isompi hitti ku aikakoneen sani

Me toimitaan vain niin järjen vastasesti.
Sano rehellisesti,
miten paljo se esti sua lähtemäst mun mukaa,
et sul on jo joku, kerro se.
Kerro miten voin luottaa ettei mua satu nextii?
Joo mä tajuun, tää on niin vitun eri tilanne,
mut oli teijänkin tilanne varmasti ennen eri.
Ennen sitä kun se juttu meni pilalle,
mitä kaikkee sä sanoit sille, mieti ajas takaperin.
"Mä en petä koskaan" - samat sadut.
Miten sä voit todistaa et sä kasvat ja kadut?
Miten sä voit olettaa et tää on jotenkin ainukertasta,
mitä jos bongaat huomen prinssin kadult?
Anteeks, mä puran tän kaiken suhu,
en kelaa mitä puhun, sun ei pitäs luottaa muhun.
Mun syytä tää on kaikki, ei vaan puolet.
Vittu et osaa olla itsekäs ihmisen luonne.
En tiedä mitä haluun, mut otan sen silti,
mä en välitä muista, vaikka näät silmissäni kiltin.
Ei se historia opeta, niin kauan,
ku mua itteeni ei satu, mä en lopeta.

Taas sä oot menossa, sä elät pelossa.
Avaat oven rappuun, ja liekki lepattaa vedossa,
suljet oven ja se kynttilä sammuu.
Kenet mun pitäs ampuu, ettei oltais enää erossa.
Tiedän kyl kenet, sen speden kenen luokse sä meet,
mut senku menet, sillehän sä valehtelet.
Mun seurassa voit tehä aidosti ne eleet,
jotka paljastais valheet, ku huokaset kuulen sen äänest.
Me tarvittais breikki tästä rumbasta,
haluun olla sun kanssa avoimesti, kulta.
Tääl mun yksiössä on tylsää ja niin tunkkasta,
käydään vaik Tukholmassa kohentamas tulta.
Se vois ainaki ensiavuks auttaa,
kuunnellaan se biisi "Kuka vois kellot seisauttaa".
Se on paskaa, mä tiedän,
mut ei mitään verrattuna siihen paskaan mitä mä siedän.