IRC-Galleria

Osanottoni jokaiselle Kauhajoen tragediasta kärsivälle. sytytetään kynttilä jokaiselle kärsivälle. jos välität, laita tämä eteenpäin .

Maalivahdit: Iker Casillas (Real Madrid), Pepe Reina (Liverpool), Andres Palop (Sevilla).

Puolustajat: Sergio Ramos (Real Madrid), Carles Puyol (Barcelona), Joan Capdevila (Villarreal), Raul Albiol (Valencia), Carlos Marchena (Valencia), Fernando Navarro (Real Mallorca), Alvaro Arbeloa (Liverpool), Juanito (Real Betis).

Keskikenttäpelaajat: Cesc Fabregas (Arsenal), Andres Iniesta (Barcelona), Xavi (Barcelona), David Silva (Valencia), Santi Cazorla (Villarreal), Marcos Senna (Villarreal), Xabi Alonso (Liverpool), Ruben de la Red (Getafe).

Hyökkääjät: David Villa (Valencia), Daniel Guiza (Real Mallorca), Sergio Garcia (Real Zaragoza), Fernando Torres (Liverpool).

Päävalmentaja: Luis Aragones.

WIEN. Saksan ja Espanjan välisessä pelaajavertailussa nousee yksi osio muiden yläpuolelle. Se on keskikenttä. Sitä aluetta Espanja luultavasti hallitsee, kun EM-turnauksen loppuottelu käynnistyy Wienissä myöhään sunnuntaina.

Jos nostaa esille yhden pelaajan, niin se on maalivahti. Espanjan Iker Casillas on monta kertaa parempi kuin Saksan Jens Lehmann.

Casillas, 27, on nopea, hyvä torjumaan jaloillaan ja erittäin kimmoisa. Lyhyesti sanottuna turnauksen paras maalivahti.

Lehmann on hukannut paljon nopeutta jaloistaan, ja alkaa joissakin matalissa palloissa vaikuttaa hyvin kömpelöltä. Suoranaisia kämmäyksiä on tullut meneillään olevassa EM-turnauksessa jo muutamia.

Et tiedä mitä on niellä paskaa 24/7,
et tiedä mitä on vielä jaksaa taas herää peittämään pahaa oloo joka valtaa koko vartalos,
ja paras osa päiväst on ku oot sammumas taas ojaan.

Mä tartten apua, mut mua on liian vaikee auttaa,
ja pelkään tappaa itteni, siks teen sen taiteen kautta.
Jos aineet auttaa, ne auttaa vaan hetken,
yleensä paineet hautaa mut ja pilaa kauttaaltaan retken.

Jos tapat mut, teet palveluksen, autat mut täst ankeest unest,
sameest, sumeest, valveunest.
Anteeks ku en tappelus ees jaksa vastaa,
hakkaisit mut hakkelukseks, päästäisit mut ankeudest,
jättäisit mut kankeeks lumeen kalpeen tuupertumaan, hankeen punertuvaan kinokseen.
Vaik et ees haluis tehä sitä, tee se mun iloks ees,
kiitokseks ja vaivanpalkaks saat kai taivaast paikan.
Emmä pelkää pimeet, nään aamust asti painajaista.

Mä herään aamulla, päällä kauhee krapula,
vedän ekat savut, ja tajuun ei auta tabutkaan.
Kaikki on kaukasta,
mutsi nalkuttaa ja pihal leikkivät lapset vaa ärsyttää mua naurullaan.
En saa hampait pestyy, haisen paskalta,
tukka rasvas, en jaksa leikkaa ni kasvatan.
Mä en tee mitään ja silti mul on raskasta,
laskut pitäs maksaa ja muuta vastaavaa.
Saan aamupalan alas illal ja alan chillaa,
ihan sama jäänkö himaan, elämä on pilal.
Hukuttaudun viinaan ja väitän et mul on kivaa.
Mikä mus on vikana? "Sitä saa mitä tilaa".
Ehkä ne on oikeessa,katon pornoo päiväst toiseen
ja mietin onks se oikei vai, oonko mä poikeeva?
Kelaan lapsuusaikoja,
pelaan sanoilla ja venaan rahoja koulutusta denaks-kelan varoilla.
Mä en oo kunnos, joka päivä on painajaista,
samanlaista en erota perjantaita maanantaista,
mikä mua vaivaa,oonks mä laiska vai sairas,
ja ku aikas katot mua, huomaat vaihtavas paikkaa.
Ei se haittaa,
eikä ruokaa jaksa laittaa tai vaihtaa ees kanavaa,
katon lumisadet vaikka.
Tuun kai aina elään ikiomas maailmas,
jos taivas on musta ja aurinkoo vailla.

KERTO
"Nouse jo ylös" ei pysty.
"Oot sä menos duuniin?" ei pysty.
"Siivoisit joskus" ei pysty.
"Mee käymään lääkäris" ei pysty.
"Hanki joku harrastus" ei pysty.
"Nauttisit elämäst" ei pysty.
"Vedä ittes narunjatkoks" ei pysty.
"No tekisit ees jotain" ei pysty.

Taas yks näit päivii,
millää ei oo mitään välii.
Kävi miten kävi, mä kai synnyin häviin?
Konttaan rättiväsyneenä elämäni läpi,
väsään räpin ja kertoo nii et muutki näkis...
Mä tappaisin itteni, jos sil ois merkitystä,
mitään syytä miks joskus ois paremmin ku nytkää.
Kaivan röökin ja sydään ja toivon et mun sydän,
lopettaa to hakkaamise, vois tehä hyvää.
Mun toivomuskaivos on kusta, arkun pääl multaa,
ja sateenkaaren pääs padas paskaa eikä kultaa.
Ihan turha huutaa, ei mua kuule kukaa.
Mä tarvisin kai muijaa johon tän kaiken vois purkaa.
Eilen kävin ulkona, kiskalt hakee pulloja,
olin sullomas niit bägii, mult kysyttii mil tuloilla.
Pitäs kai ulkoilla, urheilla ja muuta,
Mut ku kaikki on turhaa, on liian kylmä tai kuuma.
Sukulaiset soittaa suuta, "Ota ittees niskasta!"
Mut mite ihmees, ku mikää ruumiinosa ei liikahda
Kaikki o hidasta, ehkä apuu sais viivasta,
Mut sitä varte pitäs ensi päästä ulos himasta,
Mä varmaan säälitän, kuulen ääniä pään sisält,
En pysty tekemää mitää, en ees äänittään,
Kääntämää päätä tai käärimää sätkää,
Vääntämää mättöö tai siivoon tätä läävää,

iha selvästi toi kertoo musta toi biisi

Tänää mä valmistun amiksesta..
ja tän jälkee en mihinkää kouluu enää lähe nyt on mun koulut käyty

Tänää viroon risteilylle :):)

Kuolen 2.1.2055 .


Lisätietoja
Elän vielä 48 vuotta.
Painoindeksini on 20.


Olen 83% psykopaatti.

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult´ selvänä piirtyy
ei ikin´ voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik´ nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain´ säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Miks jatkaa jos taakka on taaskin niin raskas/
Se mielen vetää paskaks ja aukaisee haavat/
Ihmiset toisiltaan enemmän ottavat kun saavat/

Rakkaudesta vihaan on vain niin pieni matka/
Pistää pakostakin joskus kelaan kauan tätä jaksan/
Elämä on täynnä suruu se ei käy mun järjelle/
Jos tunteet multakin kuolis niin mitä jäis jäljelle/



Silloin tällöin päädyn elämäni tarkoitusta etsiin/
Elämäni tärkeys vetää mutkin hiljaiseksi/
Hetkeksi mä suljen silmät vaivun kuvitelmaan/
Siihen harhakuvitelmaan joka korvaa univelkaa/
Ei etukäteen voi laatii elämään suunnitelmaa/
Eikä ajatuksii sitä suurinta valtamerta/
Joka meidät tuudittaa uneen joka kerta/
Ja muuttaa päämäärämme vuosi vodelta/

Toiset duunii painaa herää joka aamu kuudelta/
Kahden ihmisen liiton pelastaa voi suudelma/
Niin monta kertaa pelkkä synkkyys peittää mielen/
Viikatemies istuu vieres hetken pienen/
Pään painan alas ja hupulla sen peitän/
Kaikki hyvät ajatukset vittuun päästäni mä heitän/
Suljen silmät suljen korvat blokkaan ajatukset/
Turhaa enää juosta karkuun kun on menny ristiin sukset/
Mä aina oon koittanu tehdä parhaani/
Hyvin oon hoitanu elämäni ruusutarhaani/
Silti joka kerta piikki pistää vitun lujaa/
Tainnut oon mä eksyä nyt elämäni umpikujaan/
Ei tuska ehkä haihdu mielestäni pois koskaan/
Ei mikään tunteita maan pinnalle enää nosta/
Siks pulloon tartun ehkä henkisesti vartun/
Turhaan enää juoksen karkuun kun oon avannut mun arkun/

Kertsi

Sä tuotit mulle tuskaa ihan liian kauan/
Ja toiveit elättelin et kanssas saisin vauvan/
Olin onnellinen ja kaikki meni hyvin/
Mutta mä en todellakaan ollut se joka tyri/
Ja sen takii tavarasi on nyt pois huoneestani/
Olen mielipuoli jok' on tullut ulos kuorestani/
Murheissani elämässäni eteempäin taistelen/
Vihan kipinää pään sisälläni väistelen/
Mikä muka meni pieleen mikä meni väärin/
Tarttuisinko pulloon vaiko tarttuisinko kivääriin/
Sä mut viettelit annoit mun rakastua suhun/
Ja luulin että säkin oisit ollu rakastunu muhun/
Mut mua vaan hyväkses käytit ja unohdit tost vaan/
Heitit tuntees roskiin kun jonkun vitun roskan/
Etkä luokseni palaa sä mun takaisin sä koskaan/
Et koskaan palaa et koskaan et koskaan/
Etkö koskaan? Enkö enää koskaan sua nää?/
Miks lähit seuraan reittiä väärää/
Sä vannoit mulle ikuisen rakkauden/
Kädet ristittiin ja luulin että sain sen/
Mitä ikinä mä olen halunnutkaan/
Mutta enhän loppujen lopuks sitä saanutkaan/
Enkä tuu koskaan varmaan saamaan/
Kaikki toiveet lopulta aina vaan paiskautuu mun naamaan/

Kertsi