En muistanukkaa et hyvästejä
olis näin vaikeet jättää.
Haluun vaa jonnekki parempaan
paikkaan, mut en silti unohda sua.
Miten osaan aina pilata
kaiken, ja menettää sen tärkeimmän.
Ei täst tuskast tuu loppuu, tarviin vaa
sut et olisin taas kokonainen.
Mut en mä ketään muuta täst paskast
voi syyttää ku itteeni, kusin taas kaiken.
Toivon vaa et joskus ymmärrät,
kuinka paljon susta välitin ja välitän
edellee. Eikä kukaa tääl koskaan
tuu menee sun edelles.
Nää tunteet ei muutu, mut
jotai tärkeetä mult puuttuu. Sen
piti olla jotain kestävää, mut kaikki
loppuu aikanaan, niihän sitä sanotaan.
Mut anteeks mä itelleni anna en, sitä
miten saatoin satuttaa ja laittaa sut
kärsimään. Mun sydän on täynnä
pelkkää tyhjää, ja tulevaisuus tuntuu
toivottomalt ilman meitä. Mitä elämäl
enää teen ku sil ei oo mitään tarkotusta?