IRC-Galleria

Tää mustelmako, en mä tiedä mist se tuli,
vaik se oikeesti oli yks hoitsu,
en oo varma saiks se jotain kicksei ku se änkes samaan wc-koppiin,
huusin häivy niin se sekotti mun naamaan moppiin.
Otti letistä kii, iski maahan päätä,
eiks se äijä tajuu kuinka se teki kipeetä,
kun mä pääsin pystyyn, nostin housut ylös,
huone taaskin tyhjä, kävin
takas ikkunalle kattelemaan säätä.

Se on jo pari kuukautta etsiny keinoo tai loitsuu,
jolla vois vastustaa väkivaltasta hoitsuu
ja miettiny pakokeinoo aikuisten maailmassa,
lasten vankilassa sitä ei oo olemassa.
Päiväst toiseen loputtomii käytävii kulkee
ja hoitsut sille lisää lääkkeitä tunkee.
Ei muuten mut se ei tajuu täst elämäst mitään,
kukaan ei oo pysähtyny sen vuoks hetkekskään.
Koska toivo on jo menny, se on jo kakstoista,
ei siitä voi tulla mitään erikoista.
Ei sen vanhemmat sitä hoitanu ei sitä muutkaan kyl tee,
ei kai muutakaan vaihtoehtoa ku se huoneeseensa sulkee,
ohan sillä siellä julisteit ja lehtiä,
parempi seki ku sen antaa kadul vetelehtiä,
se on yhden huoneen vanki, se ehkä pahalt tuntu
mut oikee annostus auttaa sitä turtuu.

Tiedän paljon vastapäisen talon ihmisistä,
katon niitä kaiket päivät verhojen välistä.
Tääl ei tapahdu mitään, mulla ei oo täällä ketään,
mä en tajuu miks mua vielä pidetään
niinkuin oisin tehnyt jotain pahaa, ainoo rikos oli,
et mun mutsii ohjaa kuningas alkoholi,
faija kuoli ennenkuin mä edes muistan sitä,
nyt oon paikassa jossa nää tyypit ei välitä.
Ne tunkee lääkkeitä jos pidän meteliä,
nää kaikki lapset tässä laitoksessa on veteliä,
katon maisemaa ja mietin miks oon täällä paikkaan,
mun sisko sano ettei tää oo oikeesti mun paikka.
Oon kuullu mitä kaikkee ihmiset voi tehdä,
kuinka mä oon poikkeus, ainoo oikeuteni on nähdä
vastapäisen talon elämää, mä jään paljosta paitsi
ja taas lääkkeitä ne levottomuuteen havaitsi.

Lapsen eristys saa kestää maksimissaan kaks päivää,
mut mä kerron miten lakia voi kiertää.
Vierihoidoks sanotaan, ovi auki käytävään,
jos lapsi astuu ulos se takas viedään
ja mä tiedän et siit saa myös lisää palkkaa
ku huostaanottaja 24/7 lasta auttaa,
ylimääränen annos psyykelääkkeitä,
voit olla saletti ettei se potki tai tavaroita heitä.
Kasvatetaan enkeleitä ongelmalapsista,
ei puhuta siitä valkotakkinatsista,
joiden tekemiset näet lasten katseista,
sideharsoon käärityistä ranteista,
näkymättömistä vanteista jotka päätä kiristää.
Lääkkeet kertoo millon väsyttää ja millon piristää,
setä antaa tabun, salettiin saat unta,
näin kasvatetaan uusi uljas yhteiskunta.

Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, aikuisten rakentamassa vankilassa,
suu pysyy kii, silti apuu huutamassa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.
Taas pikku prinsessa istuu ikkunassa, kohta kaksi kuukautta lääkehumalassa,
avuttomalle elämä on paskaa, ilman rakkautta se istuu ikkunassa.

Tiedän, että et välitä. Tiedän, olen sinulle yhdentekevää. Et ajattele, tuskin muistatkaan, kuka olen tai missä olen.

Ja silti jaksan ikävöidä. Päivästä toiseen jaksan ajatella sinua, mitä sinulle kuuluu, voitko hyvin.

Voisin tietysti soittaa. Aivan. Minulla ei ole numeroasi, muistan sen ulkoa.
Opin sen vahingossa. Valitettavasti. En nimittäin haluaisi muistaa.
Tai vosinhan lähettää viestin, mutta mitä soittaminen tai viestin lähettäminen auttaisi?
Luulisit vain, että roikun sinussa ja en halua roikkua.
En omista sinua, enkä kuulu elämääsi. En ole koskaan omistanut enkä kuulunut. Olin sinulle vain jotain hetkellistä, vaikka väitit muuta.

Olit ainut, joka on päässyt niin lähelle. Saanut minut tuntemaan jotain sellaista mitä en ole edes luullut olevan olemassa.
Näenköhän sinua enää koskaan. Toivoisin näkeväni, mutta toivon, että en näkisi. Se ei tekisi minulle hyvää. Satuttaisin vain itseäni tieten tahtoen.
Olet heikko kohtani. Olen sinun, vielä pitkän aikaa, vaikka sinä et sitä tiedäkään.

Vertaan kaikkia aina sinuun. Etsin kai kopiota sinusta, mutta eihän sellaista voi löytää. Se olisi huijaamista.

En vain osaa unohtaa, vaikka tiedän, että pitäisi

Emmä koita sanoo että itkisin sun perään.
Mua pelottaa ku en oikeesti jaksa enään.
Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa
ja tiedän mitä tarkottaa, ku alas vajoaa

</3

Jossain toinen poika sua oikeesti rakastaa.
Sattuu katsoa kuinka heikko susta on tullu.
Et oo enää se joka olit ennen tätä poikaa.
Pyytelet anteeksi vaikka sun ei tarvis.
Tulevaisuutenne sunniteltu valmiiksi.
Tyttö sun pitää oikeesti hidastaa.
Et oikeesti voi sitä poikaa rakastaa.

Tankataan taas auto ja ajetaan pois täältä.
Laitetaan soimaan samat biisit kuin ennen.
Nauretaan ja itketään taas yhdessä.
Juodaan nopeasti humalaan.
Ei välitetä tulevasta aamusta.
Pidetään vaan hauskaa.
Kukaan ei oo melitä mitään kieltämässä.
Toivotaan ettei kukaan meitä ikinä erota.

♥ Ekan kerran ku juttelin sulle.
Ihastuin

♥ Ekan kerran ku satutit mua.
Ihastuin enemmän

♥ Ekan kerran ku kerroit että kaipaat.
Rakastuin

♥ Ekan kerran ku kosketin sua.
Halusin olla siinä aina

♥ Ekan kerran ku näin sun silmiis.
Hukuin

♥ Ekan kerran ku lähdin. Ja sä lähdit.
Jäin kaipaamaan

Jos vaikka satuttais löytään ne ihanat kylän pojat uudestaan tänään.. :D Ja kuppia tietty mennään sinne vähän ottaan.. :D <3

Kiva reissu taas tulossa.. :D <3

Messissä tietty Miia ja ZopZop <3 (+ehkäpä pojat)

Jeejee keskiviikko lähestyy kovaa vauhtia, ja me matkaamme likkojen kanssa kohti Helsinkiä ja siitä kohti Viroo.. :D Ihan varmasti tulee mahtava reissu, vaikka olisimmekin pienessä humalassa.. Siis mitä TÄH??? :D No ei vaan.. :D

Mukaan lähtee kyl 4 ihanaa likkaa!! Reiska, ZopZop, Sohvi (toivottavasti kaulas parantuu ennen matkaa xD) ja Jenni <3 Ja tietysti minä.. :D

P.S Kamera mukaan!!

Ruoho on vihreempää aidan toisella puolella
Mut on asioita jotka tarvii hoitaa huolella
Viettää aikaa sen parissa, miettii moneen kertaan
Ettei tee jotain väärää ja astu sitten harhaan
on kiinni pienistä asioista, miten elämässä selviää
Mut jos oikein kovin yrittää voi onnen löytää
Joten tartu mun käteen, ja kuljetaan yhdessä
Läpi tään mutkikkaan elämän, kylki kyljessä
Ja Kun aamu sarastaa, voin tän asian sulle luvata
Sä Saat mun rakkauden, eikä sitä kannata hukata

Älä unohda rakkutta, se on elämän perusta
Ilman sitä pientä asiaa, et voi elämää perustaa
vaikka tuntuis vaikeelta, et saa luovuttaa
Tuut löytämään sen oikeen, nopeemmin kun huomaatkaan
Aina ei voi voittaa, mut yritetään kuitenkin
Asiat tulee järjestyy, huomaat sen itsekkin
on ylä- ja alamäkii, se pitää muistaa
Tulee parempii päivii, kun elämä taas luistaa

Naista pitää kohdella hyvin, muuten ei tuu onnistuun
Anna kukkii, vie ulos, niin asiat luonnistuu

Virheistään oppii ja eteenpäin liikutaan
Aina ylös noustaan, eikä saa jäädä suremaan
Taas yks uus mahdollisuus oppia tuntemaan
Tätä Elämää ja nuoren tunteiden kuohuntaa
Mut täs on hyvä sääntö, auttaa sun valintaa
pitää odottaa parasta ja varautuu pahimpaan
Elä täs hetkessä, ei tiedä koska se loppuu
Pysy mun vieressä, ei oo kiire, ei hoppu

Älä anna periksi, vaikka pahalta näyttää
Kun sen oikeen löydät niin se ajan pysäyttää
Älä unohda rakkautta, se on elämän perusta
Ilman sitä pientä asiaa et voi elämää perustaa
Ei tuu toimeen ilman kumppanii, sä vielä näät sen
Tarvii toista tukemaan, sen tarvii elääkseen

Petinkö sinut tai jätinkö sinut pulaan?
Olen täällä sinua varten, jos vain välittäisit.
Kosketit sydäntäni, kosketit sieluani.
Muutit elämäni ja kaikki tavoitteeni.
Tajusin, että rakkaus on sokea, kun sokaisit sydämeni.
Olen suudellut huuliasi ja pidellyt päätäsi.
Jakanut unelmasi ja jakanut sänkysi.
Tunnen sinut hyvin, tunnen tuoksusi.
Olen ollut riippuvainen sinusta.

Koska minä rakastan ketä tahansa joka on tarpeeksi hupsu uskomaan
Ja sinä olet vain yksi monista joka särki heidän sydämensä minuun
Joten minä sanon en rakasta sinua,
vaikka se tappaa minut
Se on valhe joka vapauttaa sinut.

Tiedätkö että olen säilyttänyt kaikki kuvasi
Ei ole voimaa repiä niitä vielä
Yritin perua suudelmasi maun
mutta joitain asioita tyttö ei voi unohtaa koskaan

Joten jos näät mut yksin kävelemässä,
katso silloin pois, mul on kyynel silmässä.

Kaksi tyttöä (sisarukset) viettivät rauhallista koti-iltaa dataamalla, kun isä juopotteli. Tytöt aikoivat valvoa koko yön mm. dataamalla, ottamalla valokuvia kännykällä ja katsoen leffoja. N. klo 2:20 tytöt alkoivat ottaa kuvia ja huomasivat joka kuvassa olevan sama hahmo. Aluksi he ajattelivat sen olevan vain jokin heijastus, mutta huomasivatkin, että hahmo tuli joka kuvassa koko ajan lähemmäs ja kasvot selventyivät. Yhtäkkiä isä alkoi huutaa omassa huoneessaan jolloin toinen tyttö lähti katsomaan mikä isällä on hätänä. Se olikin vain ollut pahaa unta ja kaikki oli hyvin. Vai oliko?

Kun toinen tytöistä palasi takaisin huoneeseen hän löysi vain kameran lattialta ja huomasi siskonsa kadonneen. Kamerassa oli kuva, missä oli vain se sama hahmo, joka oli muissakin kuvissa. Tällä kertaa se oli yksin. Tyttö juoksi hädissään isänsä luokse, mutta huomasi hänenkin olevan kadonnut. Tyttö palasi hädissään huoneeseen ja alkoi ravata ympäri huonetta miettien soittaisiko poliisille, mutta tuli toisiin ajatuksiin ajatellessaan, että poliisit eivät uskoisi häntä. Tyttö kummiskin ajattelee kaiken olevan unta ja menee nukkumaan.

Naapurit huomaavat, että talossa ei ole elonmerkkiäkään vaikka sähkölaitteet ovat päällä. Silloin he päättävät soittaa viranomaisille. Poliisit tulevat. Menevät taloon sisään, mutta talossa ei ole sieluakaan. Vai onko?


Tiesitkö, että juuri sinä olet siinä samassa talossa juuri nytten. (Ei kannata ottaa valokuvia)

HUOM! Jos et kopioi tätä omaan päiväkirjaasi minuutin sisällä sinulle käy samalla tavalla kuin tarinan tytölle, koska tapahtumasta on tasan 18 vuotta.