Oon tehny mont mokaa,
mont yhen illan pokaa,
mont kertaa ollu liikaa
dokaa,
itteni melkee pilalle
säätäny,
ihme et oon viel täs,
nyt puhumatkaan, ku
kaatuvan monen
tutun oon nähny.
Monta kertaa, kysyny
iteltäni;
miks oikeestaan teen näin,
mut kaikist tyrimisist
huolimatta,
pusken elämäs eteenpäin.
Parempi menneisyyden kaa
olla rauhas,
se voi muuten yöllä
herättää ja
valitettavasti sen edestään
löytää,
minkä sattuu taakseen
jättää...
*tiedät kyl*