Joskus tuntuu että omat murheet ovat tyhmiä
ja pieniä toisten "oikeiden" ongelmien rinnalla.
Maailmassa tapahtuu kaikenlaista johon emme voi vaikuttaa,
sodat ja nälänhätä riuduttavat kansoja Lähi-idässä ja kehitysmaissa.
Siellä ihmisillä ei ole edes puhdasta vettä juotavaksi ja me joilla sitä olisi tyhjennämme sisuksemme siihen.
Kuullostaa todelliselta tuhlaukselta, mutta toisaalta, pitäisikö meidän alkaa juomaan vessan pöntöistä vain siksi että toisella puolella maapalloa ei puhdasta vettä ole tarjolla? Ja vaikka me täällä säästäisimme, ei "säästynyttä" vettä kuitenkaan lähetetä ämpäreissä lentokoneilla! Tämä nyt on aika kärjistettyä ja kyynistä, sekä hieman huono esimerkki, mutta ajatus varmaan selviää jokaiselle
Usein ihmiset myös alkavat ajatella omaa elämäänsä ja omaa itseään kun lähellä sattuu jotain kamalaa. Kuolema on hyvä esimerkki siitä kuinka sen jälkeen kaikki omat asiat tuntuvat typeriltä valituksilta.
Mutta se on väärin! Jokaisella on omat murheet ja ongelmat, ne ovat itselle suuria ja ne masentavat, itkettävät ja harmittavat. Kenenkään ei pitäisi ajatella, että "minun murheeni ovat nyt suurempia kuin tuon eikä minun tarvitse lohduttaa" jokaisella olisi mielestäni velvollisuus tukea ystävää hädässä ja unohtaa omat murheensa siksi aikaa. Toiselle sydänsurut voivat olla yhtä kipeitä kuin toiselle omaisen menetys.
Niin se vaan on..:)