IRC-Galleria

Kirje mustasukkaiselle

" Hyvä rouva tai herra tai nuorukainen tai neitonen, jois Teistä tuntuu katkeralta, epäilemättä tuntuu siitä, johon tuo itsekäs tunteenne kohdistuu, vielä paljon katkerammalta. Olen näet tavannut hänet ja kuullut siitä jotakin.

Ettekö voi ymmärtää, että mustasukkaisuutenne hänen entisyydelleen on suorastaan sielullinen sairaus. Kaiketi jokainen meistä toivoo, että se henkilö, jota me rakastamme, ei olisi koskaan aikaisemmin rakastanut ketään muuta. Mutta kun oikein järkevästi harkitsemme, havaitsemme kyllä, ettemme voi pitää hänen omana syynään, ettei hän ollut aikaisemmin tavannut meidän ihmeellistä persoonamme. Pikeimminkin voimme pitää omana vikanamme, ettemme hakeneet häntä aikaisemmin käsiimme. Ja itse asiassa voimme olla kiitollisia siitä, että hänelläkin oli nuoruudenrakkautensa, olihan meilläkin, ja se on vain todistus normaalista nuoruudesta. Kun siis Te yhä olette katkeroitunut siitä että hän todellakin rakasti tuota konnaa, tiedätte olevanne täysin kohtuuton. Vielä järjettömämpää on, että etsitte rakkaussuhteita sellaisistakin muistoista, jotka olivat pelkkää tuttavuutta. tekisitte palveluksen kotinne rauhalle, jos kertoisitte lääkärille sairaudestanne. Se onkin ehdoton velvollisuutenne, juuri Teidän.

Mutta yhä mieletöntä mustasukkaisuus on muulloinkin. Ajattelemme itseämme nuorena ihmisenä, joka on syvästi ja todellisesti rakastunut. Ikävä kyllä rakkautemme kohde on muidenkin rakkauden kohde. Ja meitä alkaa jäytää mustasukkaisuus, joka ilmenee katkeruutena ja sokeana vihana.

Helpottaa, jos kykenemme ajattelemaan, että olemme sekä koomillisia että itsekkäitä. Saatamme pitää mustasukkaisuutta luonnollisena asiana, mutta itsekästä se joka tapauksessa on. Olipa kysymys rakastuneesta nuoresta tai jo avioliitossa olevasta, meillä ei ole mitään oikeutta sitoa toista ihmistä omaan elämäämme. On naurettavaa, että me pidämme itseämme niin korvaamattomina, että rohkenemme ajatella mustasukkaisuutemme olevan oikeutettua.

On myös täysin itsekästä, että me ajattelemme vain omaa onneamme emmekä välitä vähääkään siitä, tuleeko hän onnelliseksi meidän kanssamme vai ei. Rakkaus ei etsi omaansa, mustasukkaisuus kieltämättä etsii.

Mustasukkaisuudellehan on tyypillistä, että asianomainen nimenomaan vaatii, että toinen tekisi hänet onnelliseksi, olipa hän itse onnellinen tai ei. Tällainen vaatimus on kohtuuton. Jos hän tulee onnelliseksi jonkun toisen kanssa, meidänhän tulee iloita juuri siitä, ja jos kykenemme ehyesti iloitsemaan, vasta silloin rakastamme häntä. Te onnettomasti rakastunut ihminen, tämän onnen opetteleminen saattaa viedä Teiltä kymmenen vuotta taikka enemmän, mutta se on opettelemisen arvoinen asia. Ja kun siitä olette sirusen oppinut, alatte kiittää Jumalaa siitä rakkaudesta jonka kerran elämäänne saitte, vaikkakaan ette saanut rakastettua itseään.

On katkeraa, että kaksi sydäntä, jotka näyttävät kuuluvan toisilleen, eivät saakaan toisiaan, mutta enimmäkseen on vielä katkerampaa, jos ne saavat.

On eri asia mitä eetillisiä vaatimuksia me asetamme toisille ja mitä itsellemme. Meitä itseämme sitoo antamamme uskollisuuden lupaus, mutta meillä ei ole mitään oikeutta vaatia, että sen pitäisi sitoa häntäkin. Eikä voi ajatellakaan, että toinen ihminen kykenisi olemaan loppuun asti onnellinen, jos hän olisi vaatinut toisen pitämään lupauksen, jolta sittemmin ovat kadonneet kaikki edellytykset.

Aivan eri asia on avioliittolupauksen pitäminen. Silloin ei enää ole kysymys kahden ihmisen keskinäisestä sopimuksesta vaan paljon enemmästä, yhteiskynnasta, kodista, perheestä ja lapsista. Avioliitoissakin oltaessa meidän on tajuttava oma mustasukkaisuutemme itsekkyydeksi mutta varottava antamasta puolisollemmeaihetta mustasukkaisuuteen, joskin toisaalta on selvää, että ellei meissä ole sisäistä murhetta toisen uskottomuuden johdosta, emme ole rakastanetkaan, vaan olemme vain välinpitämättömiä.

Mustasukkainen Lähimmäinen. Kuunnelkaahan mitä Kierkegaard sanoo kipeän omakohtaisiin kokemuksiinsa perustuen saavuttamattomien unelmien sanomattomasta lahjasta:

"Monesta miehestä on yhden ainoan tytön tähden tullut nero, monesta miehestä on yhden ainoan tytön tähden tullut runoilija, monesta miehestä on yhden ainoan tytön tähden tullut pyhimys. Mutta hänestä ei tullut neroa sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hänen kanssaan hänestä tuli ainoastaan valtioneuvos. Hänestä ei tullut sankaria sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hänen vierellään hänestä tuli ainoastaan kenraali. Hänestä ei tullut runoilijaa sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hänen vierellään hänestä tuli ainoastaan isä. Hänestä ei tullut pyhimystä sen tytön vuoksi, jonka hän sai, sillä hän ei saanut ketään ja hän tahtoi ainoastaan sen yhden, jota hän ei saanut, niinkuin niistä muistakin tuli nero, sankari ja runoilija sen tytön avulla, jota he eivät saaneet.""- V.V. 1957

Ja pappi toivottaa hyvää yötä.