IRC-Galleria

Kävin mamman ja Markun luona.
Havahduin.
Markku näytti niin vanhalta jo, ihan yhtäkkiä elämä näkyy hänen kasvoillaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Luiset, laihat ja ryppyiset kasvot. Kuihtunut vartalo. Jäykät liikkeet. Huono näkö. Miehen kädet. Istuimme hiljaa pöydän ääressä. Mamma hääräs ja selitti taustalla, mutta me vain katsottiin toisiamme sanomatta mitään. Olet aina hiljainen. Olet turvallinen ja samalla niin vieras.
Kun olin pieni, pelkäsin sinua.
Muistan karkkipussin, ainoan sinulta saamani lahjan.
Siinä oli keltaisia kirahveja ja sinisiä norsuja.
Muistan kuinka jahtasimme kissaamme kun se karkaili.
Muistan kun löysin viinakätkösi.
Muistan kun Mamma talutti sinut kotiin, selviämään.
Se oli ennen.
Nyt olet elänyt mies.
Jota jäisin kaipaamaan,
kun sen aika koittaa.

Ennen lähtöäni sanoit minulle:
"ei elämässä tarvita pelkästään vihreetä, täytyy olla punaistakin."
Mietin sitä kävellessäni kotiin, ja kun jäin odottamaan punaisiin valoihin,
ymmärsin kaiken.Vihdoinkin ymmärsin ihmistä jota en ikinä ole ymmärtänyt.:)

Punaista.