Odottaa edessä
se miltä pelastettu on
Merkit tunnistaa
ennestään
Niihin hakeutuu
jotka tekee sen
saman haavan kuin
ensimmäinen
Missä päättyy kauneus
ja alkaa riippuvuus
Ne huomaamatta toistensa
ihoihin pukeutuu
kertosäe:
Luuhun asti on
tehnyt työnsä aurinko
Kaunis, armoton
hiiltä suudelman perintö
Kun mieli harhautuu
nautinnon toivossa
niin kuinka pettävä
kokeminen onkaan
Tulikaan ei saa
koskaan tarpeekseen
jos sille riitää vaan
jotain mikä palaa
kertosäe
Eikä vielä ole edes ilta
Eikä vielä ole edes ilta
Aseesi riisuu mut aseista
eikä mulla ole millä taistella
Isket vaan oikeella hetkellä
muuten olisin vahva
Mut mä uskon että voitan lopulta
sillä minulla on suunnitelma
Terä tiukasti luiden välissä
kädestäsi kirpoaa kahva
Luuhun asti on
tehnyt työnsä aurinko
kaunis, armoton
hiiltä suudelman perintö
Luhun asti on
eikä vielä ole edes ilta
Kaunis, armoton
eikä vielä ole edes ilta