Kova ikävä mun mieltä painaa ehkä liikaa
Olo tuntuu hylätyltä, mieli kaipaa ehkä tilaa.
Mutta kuitenkaa en haluu yksin enää avautua
Tahdon ikävän pois, et pääsis välil valottumaa
Mutten ala muuttuu, lähtee mieli jällee jakautumaa
Enkä pääse elämään kun puuttuu vierest päivänsäde
"Näillä mennää" kuuluu kaiku metsäst, enkä huuda takas
koska suuttuu muuten päivänsäde, samas huudat takas
Jälleen uusi aamu ilman lämmint kättä kädessäni
Vaikka toivon toisin samal unen äänessäni
Mutta mikä ihme onkaa jos en koskaa saakkaa toivomaani
Mitä toivonkaan niin kaikki pysyy aina toivossani
Joskus vielä luotan että lausun ehkä "toisin kävi"
Kävin läpi sodan jonka voitin niinku toiveis näinki
Silti mitä hyödyttää vaik kuinka tässä
läpisinki koska itku tulee mul illal aina väkisinki
Unelmia löytyy, kaikki kirjoteltu muistii
välil miettii syvemmin miks liioteltu suru justiin
Tekee olost paskemman vaikka en mä sitä haluaiskaa
Oikeesti on aika ajatuskin millä tajuatkaa
Samaa matkaa meidän kuuluu mennä
tiedät kyllä mistä syystä pyydän sua pitämään sun ilos yllä
Hymy istuu paremmin ja tekee susta auringon
Auttaa hetkeks ikävään ja hymy antaa nautinnon
Turhaa kai sit valittaa, oon ollu ehkä epäreilu
enkä tarpeeks ajatellu että säkin kärsit tästä
Läpimätä jätkä sopii hyvin mua kuvailemaan
Anteeks pakko pyytää, ettet luule et mä lupailen
ja heitän kaiken syrjään, olen tästä välinpitämätön,
en kai sentään
Sattuu turhan lujaa kipu sietämätön.
Pieni maailma on pieni maailma ja
siinä sivus vielki sivu maailma taas vaikka onki?
Ruusutarhaankaa ei pääse ennen aikaansa
On turhaa tukkii jalkaakaa sen oven väliin, ainakaan.
Käsin ja vaan pelkkää hiekkaa jos en yhtään yritä.
Todella kovaa pitää pyrkii siihen mihin pyrkiikään.
Nyt täytyy toimii, nyt täytyy tehdä jotain.
Kun vaan sais aivot täyttyy ees avaimel tai jollai
Mikä pystyy sulattaa ne, ajattele puolestani
Loppupeleis mitä merkitystä kun oot puolellani