''ilma loppuu,
minua huimaa.
en kykene enää
sanaakaan sanomaan.
näen kuplia, ne nousevat
kauniisti pintaa kohden.
silmissäni sumenee,
en enää kykene pitämään
niitä auki.
Hamuan kohti pintaa,
voisinpa tarttua,
jostain kiinni, ett
saisin itseni pintaan.
Vesi pulppuaa sisälle
keuhkoihini, täyttää,
jokaisen onkalon.
Ei kukaan enää pysty minua
herättämään. Olen elänyt elämäni
ja sen täytyy loppua näin.
Hyvästi maailma,
ehkä me joskus vielä tavataan. ''
Samana iltana, poika saapui tapaamispaikalle ja löysi rakkaansa
kellumasta lammenpinnalla. Hän ei voinut tehdä enää mitään.
tahtoi vain itsekin pois täältä, kantoi rakkaansa rantaan ja
ampui samana yönä itsensä.