Mut kaikki vaa johtuu minusta,
ei tästä ois mitään tällästä tullu,
jos mä oisin vaa antanu asian olla.
Muttaku mä olin haaveillu siitä, jo niin
kauan, kahtelin aina koulussa sua sen
ekan jutun jälkeen ja mietin sinua aina.
Monesti itkin vaan sen takia, ku menetin
sut ja nyt itken taas, mutta en sen takia
ku menetin sut vaan sen takia, että oon
onnellinen ku saan pitää sut vielä mun
rinnalla, vaikka meistä ei koskaan mitään
tuliskaan.
Sä merkkaat mulle enemmän, ku moni muu
mun kavereista ja nää kaikki yhteiset päivät
mä haluan pitää mun sydämessä ja siellä
ne pysyy, kiperinä muistoina, joissa on
silti jotain hyvää.
Mut sä sanoit niin nätisti, mulle.
sit ku kysyin, et miks sua vituttaa,
niin sanoit, et vaa sen takia, ku sua
vituttaa.
mua ei vituta, musta tuntuu hiukan
pahalta. Mut se ei johdu susta ajattelen
vaan yhtä toista, joka onnistu pilaamaan
mun elämän.
Anteeks, mä en halunnu, että sulle
tulee paha olo tästä.
______________________________________
Ehkä tää elämä ei oo tarkotettu mun elettäväks,
sillä tuntuu jo niin pahalta, että mun on varmaa
kohta lähdettävä, sillä mun pää ei kestä, eikä
sydänkään, se on vaan niin paljo täynnä vihaa,
sitä ainutta kohtaan, jonka oisin viimesenä uskonut
valehtelevan mulle.
Mä en oo ikinä tehny sille mitään
pahaa ja sit se tekee sen mulle.
Sä oisit voinu selittää mulle asian puhumalla ja
antaa mun olla. Et ois pyytäny mua enää sillon yöllä
teille, ku mä jo nukuin toisaalla. Niin kaikki ois nyt
hyvin. Oisit vaan jättäny sanomatta sillon yhtenä
iltana sen '' me ei olla missään tekemisissä '' , josta
se kaikki sit lähti. Ja mulle tuli paska olo.
_________________________________________
Kiitos teille, että ootte jaksanu olla mun kans
näin kauan. <3
Ja hyvästi, ehkä jopa lopullisesti.
'' Jeesus, oi jeesus, älä anna minun kuolla yksin. ''